Lapinkylien saamelaisperheillä oli vielä 1700-luvulla valtiovallan tunnustama oikeus maihin, joita käytettiin perinteisten elinkeinojen harjoittamiseen.
"Silloinen käyttöoikeus voidaan rinnastaa nykyiseen omistajanhallintaan", sanoo oikeustieteen tohtori Juhani Wirilander, joka on oikeusministeriön toimeksiannosta selvittänyt saamelaisten kotiseutualueen maaoikeuksia.
Oikeusministeri Johannes Koskiselle (sd.) keskiviikkona Rovaniemellä luovutetussa selvityksessä kuitenkin korostetaan, että viimeisetkin maininnat lapinkylistä tai yksittäisten lappalaisten mahdollisista maanomistuksista olivat karsiutuneet, kun vuoden 1925 isojakolakia säädettiin saamelaisten kotiseutualueelle Enontekiölle, Utsjoelle ja Inariin.
Wirilanderin mukaan omistusoikeutta vastaava hallintaoikeus veromaihinsa oli nimenomaan lapinkylien yksittäisillä perheillä – osakkailla. Sen sijaan riidatonta näyttöä ei ole siitä, että osakkaiden muodostama lapinkylä kylänä olisi omistanut alueensa.
Toisaalta myös valtion asema omistajana oli vahva jo 1700-luvulla, sillä lapinkylien ulkopuoliset laajat erämaat luettiin valtion maaksi. Tällä hetkellä noin 90 prosenttia kotiseutualueesta on valtion hallussa.
Asiantuntijaselvityksiä Ylä-Lapin maiden kiistellyistä omistussuhteista on tehty varsin vähän. Kaikkia tyydyttävää vastausta Wirilanderin työkään tuskin antaa – siksi etäällä osapuolten näkemykset ovat.
Lue lisää torstain KALEVASTA.