Eurooppalaisen liberalismin yksilökeskeisyys, ihmisyksilön ja tämän oikeuksien asettaminen etusijalle on ollut maailmanhistoriallisesti ainutlaatuinen aate. Ilman sitä suuri osa niistä vapauksista ja mahdollisuuksista, joita läntisen nykyihmisen ulottuvilla on, eivät olisi mahdollisia.
Individualismin sokea piste puolestaan on ihmislajin perustavanlaatuinen yhteisöllinen luonne. Kukaan yksilö ei leiju omassa minimaailmassaan, vaan on monin sitein kiinnittynyt sosiaaliseen ympäristöönsä.
Yksilön ja yhteisön välillä vallitsee aivan omanlaisensa jännite. Liberalismin historia on korostanut yksilön halua rikkoa kahleensa ja vapautua sellaisista perinteistä ja normeista, jotka estävät häntä toteuttamasta omia tavoitteitaan.