Ruusu hivelee kaikkia aisteja. Sen tuoksu on palsamia sielulle ja kimppu ruusuja nostaa mielialaa. Luostareissa ruusuja viljeltiin, koska niiden uskottiin rauhoittavan mieltä, poistavan stressiä ja ehkäisevän masennusta.
Ruusut ovat kiehtoneet kautta aikojen myös kokkeja. Ruusujen keittiöhistorian arvellaan alkaneen Kiinasta tuhansia vuosia sitten.
Myös Euroopan kuninkaallisissa keittiöissä kokit ovat käyttäneet ruusuja kuten monia muitakin kukkia pää- ja jälkiruokiin, teehen sekä makeisten, leivonnaisten, öljyjen ja säilykkeiden maustamiseen, värjäämiseen ja koristeluun.
Ruusuveteen törmää silloin tällöin myös nykypäivän resepteissä. Ruusujen terälehdistä valmistettu ruusuvesi antaa leivonnaisille, padoille ja kastikkeille eksoottista makua.
Ruusuvettä on kuitenkin vaikea löytää edes hyvin varustettujen markettien elintarvikeosastoilta. Ruusuvettä voi tehdä kotona pieniä määriä, jos puutarhassa sattuu olemaan sopivia ruusuja.
Ruusuissa voi lajikkeesta riippuen aistia sitruunaa, omenaa, kanelia, pippuria tai myskiä.
Ruusut antavat makeutta kesäisiin salaatteihin, kuumiin ja kylmiin juomiin. Ruusun terälehdistä voi tehdä hilloa, hyytelöä, marmeladia, ruususokeria, ruusuvettä tai viinietikkaa.
Ruusuilla voi myös koristella ruokia ja terälehdistä hauduttaa teetä. Kuivattuja ruusunlehtiä voi jauhaa yrttiteen tai maustesekoitusten raaka-aineeksi.
Ruusun terälehdillä voi maustaa omena-, vadelma- tai mansikkahilloa. Ruusuista saa myös koristeita sivelemällä tuoreet terälehdet munanvalkuaisella. Sen jälkeen ne sokeroidaan ja annetaan kuivua voipaperin päällä.
Ruokiin ja koristeluihin käytettävien ruusujen on oltava myrkyttömiä. Myös kasvupaikan pitää olla etäällä vilkkaasti liikennöidyistä teistä.
Eniten aromeja ja makuja on tuoksuvissa ruusuissa. Hyviä ruusuja ovat maatiaiset ja vanhat ruusut sekä yleisesti puutarhoissa kasvatettava kurttulehtiruusu (Rosa rugosa).
Kurttulehtiruusussa on myös hyvät kiulukat, joista voi myöhemmin syksyllä valmistaa hilloja, hyytelöitä ja kiisselejä.
Taimistoilta tai kukkakaupoista ostettuja ruusuja ei pidä käyttää ruuanlaitossa. Myöskään pitkälle jalostettuja tuoksuttomia ruusuja ei kannata käyttää. Ne sopivat parhaiten silmänruuaksi ja pöytäkoristeluun.
Leikkoruusut puolestaan kuuluvat maljakkoon. Leikkoruusut ovat herkkiä erilaisille tuhoeläimille, joten niiden viljelyssä joudutaan käyttämään torjunta-aineita.
Monet pensasruusut ovat kukkeimmillaan heinä-elokuussa. Ruuanlaitossa käytettävät ruusut kannattaa kerätä lämpimänä ja aurinkoisena kesäaamuna. Silloin ruusun tuoksu ja aromit ovat parhaimmillaan.
Ruusut kerätään täysin avonaisina, puhdistetaan liasta ja mahdollisista hyönteisistä.
Ennen ruuanlaittoa terälehdistä leikataan pois myös valkoinen tyviosa, joka maistuu kitkerältä.
Ruusuvesi
1/2 l ruusun terälehtiä
1/2 l vettä
hunajaa tai sokeria
Ruusun terälehtiä keitetään puolessa litrassa vettä kunnes terälehtien väri on liuennut (noin 10 minuuttia). Annetaan jäähtyä ja sen jälkeen tekeytyä yön yli viileässä. Terälehdet poistetaan ja neste pullotetaan. Ruusuvesi maustetaan hunajalla tai sokerilla. Ruusuvesi säilyy pari viikkoa jääkaapissa.
Ruusuhillo
5 dl vettä
500 g kidesokeria
25 punaista tai vaaleanpunaista ruusua
1 sitruunan mehu ja kuori
Keitä vesi ja sokeri kattilassa, kunnes seos sakenee. Lisää ruusujen puhdistetut terälehdet, sitruunan mehu ja kuori. Kiehauta seos ja laske lämpötila mahdollisimman alhaiselle. Anna hautua noin tunnin ajan, hämmennä välillä. Tölkitä puhtaisiin purkkeihin. Ruusuhilloa voidaan käyttää muiden hillojen tapaan. Hillo on rakenteeltaan aika paksua.
Ruusumarmeladi
1 1/2 l kurtturuusun terälehtiä
7 dl vettä
2 raparperin vartta
1 sitruunan mehu ja kuori
4,5 dl sokeria
Keitä ruusun terälehtiä vedessä 7–-8 minuuttia. Siivilöi liemestä melkein kaikki terälehdet. Kuori raparperi ja leikkaa varsi noin sentin paloiksi.
Raasta hyvin pestystä sitruunasta kuori ja pudista mehu . Sekoita ruusuveteen kattilassa sitruuna, raparperipalat ja sokeri.
Anna seoksen hautua noin 10–15 minuuttia, tai kunnes seos on sopivan sakeaa marmeladia.
Lusikoi marmeladi hyvin puhdistettuihin kuumiin purkkeihin ja sulje kansi hyvin. Säilytä jääkaapissa.
Ruusunmarja-omenamarmeladi
500 g kiulukoita
500 g happamia omenoita
2–3 dl vettä
500 g sokeria
1/2 sitruunan mehu
Kiulukat: vain vaaleanpunaiset ja punaiset kelpaavat, tummanpunaiset ovat liian kypsiä.
Kiulukat puolitetaan ja puolikkaista poistetaan siemenet pienen lusikan, tai sen varren avulla, ja ne leikataan neljään osaan.
Omenat kuoritaan, lohkaistaan, siemenkota poistetaan ja lohkot leikataan palasiksi.
Paloitellut hedelmät ja vesi keitetään hiljaa kannen alla 25 minuuttia.
Hienonnetaan esimerkiksi tehosekoittimella ennen kuin sokeri ja sitruunamehu lisätään. Hiljaista kiehumista jatketaan vielä 15 minuuttia.
Hillo laitetaan kiehuvan kuumana lasipurkkeihin, jota ei suljeta ennen kuin sisältö on kunnolla jäähtynyt.
Ohje: Veronica Sundman, Suomen Ruususeura
Ruusuviinietikka
50 g ruusun terälehtiä
5 g meiramia
10 g rosmariinia
1 l omenaviini- tai valkoviinietikkaa
Kaikki ainekset laitetaan pulloon ja annetaan valmistua neljä viikkoa. Käytetään kastikkeena salaateissa.