Ruo­ka­kir­ja­sop­pa uhkaa kiehua jo yli

Ruokakirjojen sato on monen syksyn tavoin runsas ja monipuolinen. Laadukas ja kaunis ruokakirja on kallis kustantaa, siksi se on myös kotikokille arvokas hankinta. Hinnasta huolimatta kirjoja julkaistaan vuosittain kymmeniä, ja ostajiakin riittää.

Kustantajien usko ruokakirjaan oli luja tänäkin syksynä. Kotikokkien huomiosta kilpailemaan ilmestyi sekä kattavia perusteoksia että yhteen asiaan uskovia kirjojakin.
Kustantajien usko ruokakirjaan oli luja tänäkin syksynä. Kotikokkien huomiosta kilpailemaan ilmestyi sekä kattavia perusteoksia että yhteen asiaan uskovia kirjojakin.
Kuva: Heikki WestergÂrd

Ruokakirjojen sato on monen syksyn tavoin runsas ja monipuolinen. Laadukas ja kaunis ruokakirja on kallis kustantaa, siksi se on myös kotikokille arvokas hankinta. Hinnasta huolimatta kirjoja julkaistaan vuosittain kymmeniä, ja ostajiakin riittää.

Vuoden keittokirja -kilpailuun ilmoitettiin 43 ruokakirjaa, eivätkä siinä suinkaan ole kaikki ilmestyneet.

Keittokirjojen kustantamisesta WSOY:llä vastaava apulaisjohtaja Kaarina Joutsenniemi kuvaa ruokakirjamarkkinoita jopa ylikuumenneiksi.

"Keittokirjojen hyvän myynnin ansioista markkinoille tuli entistä enemmän myös ulkomaisia kustantajia. He kääntävät kirjoja halvalla ja vääristävät mielikuvaa laadukkaan keittokirjan hinnasta."

Joutsenniemi varoittaa, että halvalla tuotettu ulkomainen kirja saattaa pettää odotukset, sillä reseptejä ei välttämättä ole sovitettu Suomen keittiöihin.

Hän myöntää, että kotimainen keittokirja on kallis ostos. Kirjaa varten kehitellyt reseptit ja otetut valokuvat tuntuvat hinnassa Suomen pienillä markkinoilla.

Keittokirjakaupan kuumentuminen on myös lyhentänyt kirjojen myyntiaikaa.

"Nyt uuden keittokirjan ikä on supistumassa jo kolmeen vuoteen."

Parin vuoden kuluttua sata vuotta täyttävä Otavan Kotiruoka ja perinteinen WSOY:n Keittotaito pitävät pintansa. Niistä otetaan uusia painoksia jatkuvasti.



Jakelukanavat
kohta tukossa


Myös Otavan kustannuspäällikkö Heli Hottinen-Puukko näkee keittokirjabuumissa rauhoittumisen merkkejä.

"Markkinat alkavat olla aika täysiä. Kun jakelukanavat eivät vedä, kustantajat supistavat tarjontaa."

Kotimaisen, laatupaperille painetun ja runsain värikuvin kuvitetun keittokirjan pitää myydä 3 000-4 000 kappaletta, jotta siitä jäisi tuottoa kustantajalle ja tekijälle.

WSOY:n paljon myyvistä keittokirjailijoista Jamie Oliver on tv:stä tuttu. Televisio avitti myös Otavan Tina Nordströmin myyntiä. Oma lukunsa on Sopranos-keittokirja, jota ostavat tv-sarjan ihailijat.

Otavassa uskotaan ainakin Valkokankaan keittokirjan ja Pyttipannun suosioon.

"Ruoan terveellisyys ja terveysvaikutukset nousevat tulevaisuudessa entistä enemmän esille myös keittokirjojen aiheina", Hottinen-Puukko ennakoi.



Keittokirjoista
ruokakirjoihin


Keittokirjojen moninaisuus on kyllästänyt markkinat ja lähes kaikesta on jo kirjoitettu. Kauppiaskin sen jo tietää.

"Syksyn kirjoissa ruoan äärellä käy niin kova puheen porina, että itse ruoka jää välillä jopa maailmanparantamisen taustalle", toteaa Akateemisen kirjakaupan ruoka- ja keittokirjojen sisäänostaja Kirsti Nykänen.

"Nyt kirjoissa valmistetaan ruokaa yli kulttuurirajojen, hurmaamismielessä, muistellen, yhteiskuntakriittisesti ja filosofisesti. Tämän myötä perinteisen keittokirjan ala laajenee ja rajat hämärtyvät. Nyt voi paremminkin puhua ruokakirjoista kuin keittokirjoista."

Tänä vuonna on ilmestynyt muun muassa perusteoksia (esimerkiksi Ruutukokit) ja muutamia erityisen kiinnostavia kansainvälisiä uutuuksia sekä eräänlaisia yhden asian liikkeitä, tietyn raaka-aineen tai ruokalajin ympärille koottuja kirjoja (Pieni perunakirja, Omena, Sipuli, Pyttipannu, Pieni piparkakkukirja).

Vuoden 2006 sadosta jäävät varmasti elämään Eero Mäkelän keväällä ilmestynyt Sata parasta ja tämän syksyn Mysi Lahtisen Käden käänteessä.

Samaan sarjaan kuuluvat myös Aki Wahlmanin Kokki ja kokkioppilaat sekä Mirja von Knorringin Yrttien tuoksua.


Vuoden Keittokirja julkistetaan 26.10. Helsingin Ruokamessuilla.

Ilmoita asiavirheestä