Ilmaisten ruokakassien jonotuksesta tuli suomalaista todellisuutta kymmenkunta vuotta sitten. Tuolloin talouslaman ensimmäiset uhrit olivat ajautuneet runsaan sadan markan peruspäivärahaa saavien pitkäaikaistyöttömien joukkoon. Nyt Suomen talous ja kansalaisten keskimääräinen vauraus ovat kasvaneet yhtäjaksoisesti toistakymmentä vuotta. Silti ilmaisille ruoka-apukasseille näyttää edelleen olevan huutava tarve. Tämä nähtiin viimeksi maanantaina Oulussa, kun 450 kassia lähti apua hakevien mukaan parissa tunnissa.
Tilanne on hämmentävä ja herättää tutun kysymyksen siitä, kuinka tällainen asiantila on vauraassa maassa mahdollinen.
Pitkien jonojen yhdeksi selitykseksi voi tarjota sitä, että ihmiset hakevat ruokaa ilman sen akuutimpaa tarvetta, jos ja kun sitä vain jostain ilmaiseksi saa. Ruokakassien jaossa mukana olevat tahot torjuvat tämän selityksen kuitenkin jotakuinkin ykskantaan. Ruokaa tullaan jonottamaan vain todelliseen tarpeeseen, joka osalla voi olla suorastaan polttava.
Stakes julkisti tiistaina tutkimuksen, joka osaltaan selittää, miksi ruoka-avulla on edelleen kysyntää. Laitoksen mukaan tänä vuonna toimeentulotukea saavien kotitalouksien osuus voi nousta 250 000:een. Luku on hämmästyttävän korkea. Myönteistä on kuitenkin se, että toimeentulotukea nostavien talouksien määrä on loivassa laskussa. Sama suunta näkyy esimerkiksi myös Oulussa.
Toisen tuoreen tutkimuksen mukaan köyhyysjaksot ovat Suomessa yleensä lyhytaikaisia, mutta ne kasautuvat samoihin kotitalouksiin. Köyhyyttä synnyttää ennen kaikkea työttömyys. Toisaalta köyhyysriski näyttää liittyvän myös elämänvaiheisiin, lähinnä nuoruuteen ja vanhuusvuosiin. Nämä köyhyyskuopat pitäisi pystyä luomaan umpeen.
Jonoja ruokakassien jakopaikoilla on sanottu kansalliseksi häpeäksi. Häpeän aihetta pitää kuitenkin hakea muulta kuin sieltä, missä hätää yritetään lievittää. Köyhyyttä pitäisi torjua ennen kaikkea yhteiskuntapolitiikan avulla, siis pureutumalla niihin rakenteellisiin mekanismeihin, jotka köyhyyttä tuottavat. Tästä tavoitteesta ei saa luopua, vaikka köyhyyden syyt voivat olla moninaisia ja vaikeasti poistettavia.
Ruokakassijonojen voi sanoa toimivan jopa tarpeellisina havahduttajina. Ne tuovat päivänvaloon ilmiön, joka muuten pysyisi piilossa: Suomessa on yhä edelleen suuri joukko ihmisiä, joilla perustoimeentulokin on syystä tai toisesta huteralla pohjalla. Siinä voi olla se häpeämisen paikka.
paakirjoitus@kaleva.fi