Jan Vapaavuori tuli runttauspuheillaan sohaisseeksi suomalaisien politiikan teon ja johtamisen kivikovaan ytimeen. Siitä aukeava näkymä ei ole kovinkaan kaunis.
Sen perustuksia valettiin 1960-luvun lopulla melkoisella runttauksella aikaansaadulla Liinamaa-sopimuksella, jolla maahan luotiin varsin tiukka hinta- ja palkkasäännöstely.
Kaikkien pakkojärjestelmien tavoin se kuitenkin karkasi käsistä jo muutaman vuoden kuluttua, jolloin presidentti Kekkonen seuraavan kymmenluvun puolivälissä kutsui puolueet koolle ja kertoi ”runnaavansa” maahan maaherra Martti Miettusen johtaman hätätilahallituksen.
Sen taival päättyi kuitenkin lyhyeen, kun työttömyys maassa nousi kaksinkertaiseksi.