Tiedättehän Juha Lehden. Hän on Sir Elwoodin Hiljaiset Värit -yhtyeen puoliboheemi lauluntekijä; pujoparta, poninhäntä ja kaikki. Öisin elävä rentturunoilija Helsingin Kalliosta, joka kirjoittaa keskioluella lantratulla sydänverellään melankolisia tarinoita kaltevalla pinnalla luistelevista ihmisistä.
"Tuota haarniskaa vain tarjotaan aina ensimmäisenä. En ole käyttänyt imagokonsulttia, eikä kaikki tietenkään pidä paikkaansa. Asun kyllä Kalliossa ja kirjoitan biisejä siitä mitä ympärillä on. Mutta niin muutkin kirjoittavat näkemästään. Työskentelen paljon öisin, mutta mahtuu elämääni paljon muutakin. Elän varmaankin aika normaalia suomalaisen miehen elämää", Lehti hymähtää.
Lehti on kirjoittanut lauluja yhtyeensä kahdeksalle albumille ja tehnyt viidentoista vuoden aikana satamäärin keikkoja. Eipä hassummin mieheltä, joka maineensa perusteella polttaa kaiken aikansa fiilistelyyn Kallion kuppiloissa.
"Johan siinä nuppi rupeaisi pehmenemään. Kun alan työstää biisejä, istun työhuoneella ankarasti kunnes tiedän, että biisit ovat valmiita. Eikä se tapahdu hetkessä. Laulun tekeminen on raakaa duunia, vaaditaan kymmeniä liuskoja ja enemmänkin, ennen kuin dramaturgia on kasassa."
Eivätkä vuodet ole tehneet kirjoittamista yhtään helpommaksi, päinvastoin.
"Tyhjän paperin kammo on hurja. Vaikka elämässä tapahtuu kaikenlaista uutta, itsensä toistaminen pelottaa. Se, että pukee uuden tarinan samoihin vanhoihin vaatteisiin", Lehti aprikoi.
Sir Elwoodin Hiljaiset Värit on aina suosinut musiikissaan tummaa perusvirettä. Tänä syksynä ilmestyneellä 18. tammikuuta -nimisellä albumilla sävyt ovat kuin ensilumea odottavan öisen kaupungin.
"Kyllä mun elämässä on parina viime vuotena tapahtunut hyviäkin asioita, mutta näyttää menevän niin, että laulut irtoavat herkemmin traagisista ja muista koskettavista jutuista."
Arkikokemuksista
Juha Lehti jakoi 18. tammikuuta -levyn kirjoitustaakkaa koko yhtyeen kontolle. Näin saatiin lauluihin lisää rikkautta, hän arvelee.
"Olen tiennyt jo pitkään, että herrat tekee biisejä. Potkin heitä perseille, että tuokaa nyt niitä kasetteja, minulla kun on laulunkirjoittajana omat rajoitteeni. Tuomisten joukossa saattoi olla iloisempiakin melodioita, mutta ehkä tuli poimittua itselle läheisiä mollibiisejä, joiden ympärille tarina alkoi helpoiten purkautua", Lehti sanoo
Anssi Kelan ja Pekka Ruuskan kaltaisten arkirealistien joukossa Lehden omista kokemuksista kumpuavat tekstit maistuvat suorastaan fiktiiviseltä revittelyltä. Esimerkiksi uuden levyn Bussi 17 -kappaleessa on konkreettinen alku: linja-autossa 17 istuva alaston mies. Kuulijan onneksi Lehti kehittää tarinaan muitakin tasoja.
"Kaverin silmistä näki, että hän on aivan rikki. Se oli hurjan näköinen tilanne ja mieleen iski epäilys, onko itsellä vaatteet päällä. Joku päivä kun kuka tahansa meistä voi istua ilman releitä jossain, sitä itse tiedostamatta."
Amerikkalaisen jalkapallon Suomen mestaruuden 1982 voittaneen helsinkiläisen Roostersin riveissä pelasi muuan Juha Lehti. Runoilija Lehti, otaksun?
"Se oli aikaa, jolloin oli leveä olka ja nyrkeissä voimaa. Tai suoraan sanoen en mikään erityisen voimakas ollut, mulle annettiin pallo syliin ja juoksin vastustajia karkuun. Nyt sitten kärsitään polvisäryistä ja selkäkivuista, mutta hyvilläni muistelen noita aikoja, jolloin tuli urheiltua paljon muutenkin", Juha Lehti myhäilee.
Sir Elwoodin Hiljaiset Värit esiintyy Oulussa Uudella Seurahuoneella lauantaina 29.11.