Vanhus katsoi akkunasta
hämärän alakulossa,
odotti kevään tuloa,
sen päivien kirkkautta.
Vaivoistansa huolimatta
hymy kasvoilla karehti,
ilon kyynel poskipäässä.
Hänen päivänsä pelasti,
oikaisi kumaran varren,
lämmin viesti ystävältä:
"Olen kaivannut sinua.
Pane pannua tulelle,
huolet huomisen unohda.
Vietetään suruton päivä
kahvikupposen keralla
ystävyyden kunniaksi,
eloniltamme iloksi,
tueksi tulevain päiväin."