Mykkä, hiljainen,

seuralaiseni uskollinen,

ei lausu sanaakaan,

ei ainuttakaan,

kuulee vaan,

kun yöhön tummaan huokaan.

Hän on varjoni, vaikka aurinko ei paista,

ei hän seuraani jätä, laista,

joka hetki rinnallain,

tuo ystävä, ainoain.

Huoneessani olen yksin,

yksinäisyyteni kanssa sylityksin.

Hän kanssani kulkee,

tenhopiiriinsä sulkee,

tätä samaa matkaa

kanssani jatkaa.