Männyntaimet tarhassansa

Kastehuntu harteillansa

Jotain Suurta kertovat!

Pientä meidän murheet ovat,

maailmalla ryskyy sodat

pakolaiset kodittomat

saman taivaan näkevät,

mutta pommit väkevät

kylvää kylmää kuolemaa.

Täällä valkoinen on maa

saman taivaan lumen tuomaa.

Sydän itkee – ahdistaa!

Millainen on ihminen,

Ken on unohtanut sen:

viljele ja varjele!?

Syntyi tuuli – suurmänty antoi

kaiken lumen, minkä kantoi:

Luonto kertoo monin tavoin,

jos vastaanotto vain on avoin.