Vihdoin kunnon hiihtoretki.
Siellä syntyi Tunteen Hetki:
Männyntaimet tarhassansa
Kastehuntu harteillansa
Jotain Suurta kertovat!
Pientä meidän murheet ovat,
maailmalla ryskyy sodat
pakolaiset kodittomat
saman taivaan näkevät,
mutta pommit väkevät
kylvää kylmää kuolemaa.
Täällä valkoinen on maa
saman taivaan lumen tuomaa.
Sydän itkee – ahdistaa!
Millainen on ihminen,
Ken on unohtanut sen:
viljele ja varjele!?
Syntyi tuuli – suurmänty antoi
kaiken lumen, minkä kantoi:
Luonto kertoo monin tavoin,
jos vastaanotto vain on avoin.