Olen kuin vanha lapikas,
kulkuni kulkenut ja
jälkeni jättänyt.
Taipunut on varteni ja
kurtussa on pintani.
Ei enää rasvakaan auta,
ei voiteet kurttuja oio.
Kovin kivisiä ovat polkuni olleet,
sora rouskunut askelten alla.
Anturani on silti sileä.
Puunaulat eivät törrötä,
ne kuluivat yhtä jalkaa.