Uskallatko katsoa silmiin tuskaa,
tuskaa, jolle ei ole sanoja,
joka näkyy vain silmistä,
välttelevistä silmistä?
Uskallatko tulla lähemmäs,
koskettaa, kysyä jotain,
mieluummin peräännyt,
annat olla,
tuska tarttuu,
varsinkin tuollainen,
maailmoja suurempi.
Lapsi on rikottu, revitty,
kuin lattiaan lyöty,
tomuksi särjetty kristallinukke,
katso lasta pihalla,
sisältä kuollut,
vain lapsen kuoret, jos niitäkään,
pihalla kulkee kuin aave
kykenemättä osallistumaan
leikkiin.
Uskallatko katsoa silmiin?
Jouko Pelkonen
Tyrnävä
