Kun kuljin kerran Tangonrantaan
mä kanssa rakkaan ystäväin,
niin joutsenparin laskeutuvan
mä silloin rantaveteen näin.
Ne jonkin sanoman tai luvan
toi meille ylväin pystypäin
ja kirjoituksen rannan santaan.
Niin muistoihini vaivuin silloin
ja mietin aikaa taaksepäin,
kun joutsenhahmot silmissäni
taa vuosikymmenien kuljin
ja jälleen vanhan ystäväni
ja menneet kalaretket näin
ja tarinoinnit tummin illoin.
Ol ranta ystäväni levon kehto,
hän etsi sieltä luonnon rauhaa,
mut sijaan mielen haavelinnan
hän unelmistaan huolimatta
nyt maksoi kohtalokkaan hinnan.