Tänään tuulikannel soitti:
Vielä kesäpäivä koitti!
Mutta ääni taivahalta,
kurkiaura pilven alta
kertoi syksyn lähestyvän.
Jättäin synnyinmaansa hyvän
huutain niin kuin ystävälleen:
Keväällä me tullaan jälleen!
Punarinta tirskutteli.
Sillä vielä toivo eli:
Pensasaidan lehtisuoja,
pienen napostelun tuoja
säilyy aina syksyyn asti.
Tirskuttelee jatkuvasti,
kunnes syksyn kylmyys ajaa
lämpöön joka tirskuttajaa.
Illan tuulenvire voitti
äänet syksyn laulajien.
Vielä tuulikannel soitti
tietäin laulajien tien.
Veikko Vaarala
Oulu