Rungot aivan alastomat

jotain uutta odottavat.

Sitten sataa uutta lunta

saapuu talven valtakunta.

Lumiviitta pukee puita,

eipä puita paleluita.

Sitä ennen kylmyys hiipii

tuulet viimeisetkin riipii

kauneudesta Ruskan luoman.

Sitten kohtaan kylmän tuoman

kaatosateen armottoman

koen tunteen lohduttoman:

Kuulla sadetta  vain voin,

sadoin, sadoin pisaroin – minäkin...