kokenutta katsettansa,

varjoja vakaisan otsan.

Totinen on miehen miete,

vakava on suunsa viiva,

ei silti hymylle vieras

eikä kaskulle kopea.

Kasvot tuntuvat tutuilta,

samoin aatokset apeat.

Tutut on myös onnen hetket,

sini pilvien välissä,

valo arjen harmaudessa.