kuka väittää, surua suurempaa löytyy,

mi yöhön sateiseen kätkeytyy,

katson ikkunasta sateeseen,

yön kyyneleiseen katseeseen,

ystäväni kallis, milloin sinun saapuvan nään,

lohduttamaan huoneeni yksinäisen ikävään,

kerran nauroit, lähdit kauas niittyjen taa,

enkö näe enää milloinkaan katsettasi nauravaa,

turhaan, niin turhaan kurkotan sateen taa,

kesä rakkauden syksyksi muuttui, nyt vain sataa,

kaipaus suurin tällä puolen sateisen ikkunan,

tiedän, en koskaan näe sinun enää saapuvan,

niin turhaan, niin turhaan odotan,

näen aina vain uuden sadepilven luokseni kiiruhtavan,

vettä sataa,

aatokseni hiljalleen...