Kuljin yksin, itkien,
kunnes löysin helmen sen,
jota luullut en,
kohdalleni koskaan tulevan
niin hehkuen
helmi kukiks kauneimmiksi puhkes,
hohtavaksi auringoksi,
se rakkaudeksi suureks muuttui
joka sydämeeni koski
kätkin helmen aarrearkkuun sieluni
en olisi uskonut että todeks tuli uneni
sain rakkautta kaiken mitä saada voi
kaiken rakkauden mi Luoja loi
kuljit rinnallani kuin hehku tähtien
aina siitä lähtien
koskaan mua hylännyt et
oltiin ystävät auringon me ikuiset
kulkee polkumme kai aikain taa
vaikka unhoon painuu tämä maa
ja tarinaamme ikuista, onnellista ...