Lukijalta

Runo lu­ki­jal­ta: Poh­jo­lan Hal­ti­ja­tar

Maa jalkojeni alla on Äiti Maa.

Juureni ulottuvat maan sisälle syvyyteen lujasti ja pysyvästi.

Tämä maa on minulle rakas.


Esi-isäni ovat sen muokanneet, kuokalla kaivaneet, kylväneet siemenet ja korjanneet                                   sadon. Maa on antanut puhtaan ja ravintorikkaan ruuan lapsillemme.

Tämän me tiedämme: maa ei kuulu ihmiselle, ihminen kuuluu maalle.

Opettakaa lapsillenne, että maa on äitimme. Se mitä tapahtuu maalle, tapahtuu

kaikille maan lapsille, eläimille, luonnolle. Luonnon hyvinvointi on ihmisten käsissä.


Taivas ylläni on, on Isä Taivas, Taivaan Isä. Aurinko ylläni Luojan lahja. Lämmön antaja kaiken kasvattaja. Tähtien kirkkaus ja kuun loisto Pohjoisella taivalla ovat ajatukseni rikkaus.

Opettakaa lapsillenne, että taivas on isämme.


Vesi, virtaavat joet, lähteet, meret ovat kuin suonissani voimakas virtaava veri.

Joet ja vesistömme ovat veljiämme. Ne sammuttavat janomme. Veden solina on

minun isäni ääni, hoitava ja hyväilevä.

Opettakaa lapsillenne, että vesi on Pyhä.


Ilma, jota hengitän ovat keuhkojeni puhdistajat. Tuuli ajatuksiani huojentaa.

Ilma/tuuli antaa lapsillemme elämän hengen. Esi-isällemme se antoi ensimmäisen henkäyksen, ottaa myös hänen viimeisen huokauksen.

Opettakaa lapsillenne, että ilma on hengen ravinto.


Opettakaa lapsianne rakastamaan maatamme kuin me olemme sitä rakastaneet. Huolehtikaa siitä kuin me olemme siitä huolehtineet. Pitäkää

muisto tästä maasta sellaisena, kuin te sen meiltä saatte.

Minä rakastan tätä maata, kuten vastasyntynyt rakastaa äitinsä sydämenlyöntejä.

Säilyttäkää tämä maa kaikkia lapsia varten ja rakastakaa sitä, kuten

Korkeampi voima rakastaa meitä kaikkia.


Kuten me olemme osa maata, tekin olette osa maata.

Tämä maa on kallisarvoinen, se on kallisarvoinen myös teille.

Yhden me tiedämme: on vain yksi korkeampi voima joka ohjaa meitä.


Ei kukaan ihminen, et sinä tai minä voi olla muista erillään.

Me olemme sittenkin veljiä ja sisaria.

Eija Keränen

Kiiminki