Sodan savut maailman on yllä,
sortuu talot, sammuu valot.
Missä viipyy ihmishahmot jalot?
Vallassa on sodan julma joukko
osa onnettomain,
pimeä kellarin on loukko.
Pedoksi muuttunut on ihmismieli
vihaa henkii ajatuksen ahjon kieli.
Kuvakses luoja ihmisen
jos loit, ikuisenko kärsimyksen
ihmissuvun ylle toit?
Vaikka olen pelkkä multa,
silti rohkenen kysyä luoja sulta.
Vavissutko valinkauha sulla,
että äly, varsi vajavaksi jäi?
Kuvakses minut ihmisen jos loit,
paremmaksi en voi tulla,
kun muottis muovannut
on kansain karjan, ihmisminän.
Ja onko sepän syy vai sysien?
Vai yksin hahmon jonka
ihmiseksi luoja loit?
Joka pahaa palvoo paljon,
turmaa toisillensa tuottaa,
tuskan kyyneleillä maata juottaa.
Niin vähän käyttää
rakkauden kieltä?
Ei elämässä mitään mieltä.
Jos vain itsellesi elät.
Mutta kuka muu kuin ihminen
se olla voisi, joka kiviä ei raivaa
lähimmäisen tieltä pois?
Eero Räisänen
Pudasjärvi