Oma äitini armain
Sua muistan ain’
Sotaleskenä suruisin silmin taitoit tuskaisen evakkotiesi
Kaiho katsein kahdesti Karjalaan jäi jäähtynyt kotiliesi
Miten jaksoitkaan, olit urhea, urhea niin
Puolesta lastesi yksin ylsithän isoihin ihmeisiin
Kuinka suojellen minua rakastit
Kuinka kulkuani rukouksin siunasit
Kuinka itkitkään itkuani
Kuinka iloitsit iloani
Sinulta viisaimmat neuvot sain
Elit tukenani, turvanain
Viimein väsyit, vanhuus voimiasi varjosti
Sait päättää pitkän evakkotiesi kotona kaunihisti
Sinisten sireenien aikaan aivan hiljaa yönenkeli
Sinut hellästi hopeisin hunnuin ikiuneen peitteli
Aamulla itkin, itkin ikävää
Kaipuutani kauan kannoin kirvelevää
Oma äitini armain takaa tuonenkin tunnen sen
Muistosi voiman herkän kosketuksen
Sua kiitän, kiitän ain’
Siiri Rautio
Oulu