Pölyhiukkanen laskeutui pöydän pinnalle kerran.
Siinä se auringon säteessä killitti,
kokoa oli vain varjonsa verran.
– Oon osa sinua, sinusta alkuni sain.
Ennen eloas hiukkanen sinäkin olit, pienempi vain.
Toden totta, niin pieni on ihminen ennen kuin elää alkaa.
Isoksi kasvaa, jos kulkee itsensä kanssa yhtä jalkaa.