Sain elämän mittaisen ystävän lahjan;
pilvikirsikkapuun, nyt jo vanhan.
Taas oksat sen kauniina kukassaan
pilvihuntu on verhonnut valkeaan;
minut vieden tielle muistojen,
niiden iäti sielussa soivien.
Kuinka onkaan Luojani lohduttain
kivet korkeat siirtänyt polultain,
näin tietäni tahtonut tasoittaa,
puun oksain lailla koristaa.