Kesän mennen, syksyn tullen, talven tuloakin ennen Äiti-maa suo antejaan, jos vain vastaanottaa tahdotaan.
Kotipellon potut nostin,
samalla sain Luojaltani postin: "Mitä kylvät, sitä niität, lempeästi hymyilen, jos mua kiität."
Suurin toivein menin metsään tuttuun,
se on Pyhä paikka, siellä tulen minuuteni kanssa juttuun.
Taas on mättään posket punaisina puolukoita, äsken vasta sinisinä mustikoita.
Sangot täyttyy piripintaan, niitä myis en edes hyvään hintaan.
Ainoastaan tutut sienet kerään koppaan,
niistä saan mä aineet sienisoppaan.
Näillä mennään talven yli,
kunnes taas on avoin suven syli.
Luoja antaa meille paljon hyvää,
kiitos, kumarramme syvään.
Esko Suutari
Oulainen