Kesän aurinko välkähtää
sammalvuoteeltaan herättää
vanamon, lemmenruohon herkän,
kaunottaren korpimetsän.
Siivittää sielujen salaisuuden
kaukaa kaihoisan nuoruuden,
tuoden sen lumotun muiston
tuoksuissa öisen vanamon;
Kun olit vain sinä
olin vain minä
ja metsän humina
sinitaivas kattona.
Siiri Rautio
Oulu
