Usva yön jälkeen ilmoille nousee
yhä voimaansa kasvattaen
kosteus maan sille harsonsa antaa
vastaan auringon käy taistellen
tietää voittajan taistossa varmaan
silti taistelee uhrautuen
Nousee aurinko idästä jälleen
niin kuin noussut se ennenkin on
säteet kultaiset täyttävät taivaan
on voima säteissä voittamaton
näin usva poistuu, jää odottamaan iltaa
ei silti mielensä ole rauhaton
Hän näki aamulla ihmisen pienen
joka katseli vain häntä päin
näki silmissä lapsuuden riemun
kun jotain hävisi silmistään näin
kysyi äidiltään missä on koti
minne usva tuo kadonnut on
Vastas äiti: se on maaemon syli
siellä kukaan ei ole turvaton
kunhan aamuun vain jaksat taas odottaa
tulee usva ja uusi aamunkoi
päivät vierii ja aurinko nousee
jälleen vieden sinun usvasi pois
Näitä katsella voit sinä kauan
näistä voimaa saat elämääsi sun
löydät rakkauden voiman ja huuman
aina noustessa taas auringon
vaikka minne sinun polkusi johtaisi
on usva ystäväsi ain aamuisin
Jos joskus suru sinut matkallas kohtais
muista usva on ystäväsi sun
uskon elämään säilyä anna
se on kantava voimasi sun
ja jos ei siipesi taivaisiin kanna
lennä sinne missä maaemosi on
Veikko Ritola
Liminka