Syysaamun usva utuinen
valoon päivän haihtuvi hiljalleen.
Kastehelmet nurmelle jääneet
kimaltavat kuin kyyneleet,
avaten Ukrainan uutiskuvat lohduttomat,
sydämessäin viipyvät sodan arvet omat.
Vieden herkistyneen mielen
kauas muistoihin lapsuuden;
Karjalan kotipihaan kukkivaan,
rannan kaislikon kuiskintaan.
Siellä nyt laineilla Laatokan kyyneleet
sodan surua kauan jo helmeilleet.