Kastehelmet nurmelle jääneet

kimaltavat kuin kyyneleet,

avaten Ukrainan uutiskuvat lohduttomat,

sydämessäin viipyvät sodan arvet omat.

Vieden herkistyneen mielen

kauas muistoihin lapsuuden;

Karjalan kotipihaan kukkivaan,

rannan kaislikon kuiskintaan.

Siellä nyt laineilla Laatokan kyyneleet

sodan surua kauan jo helmeilleet.

Siellä hylätty kalmisto metsäinen

isän hautakummun kätkee sammaleisen.

Kodit kaikki hävitetty,

raunioiksi kirkot jätetty.