rauta-aitaa rajalle rakennetaan,

pääsenkö koskaan Karjalaan!

Vain unessa usein

sinne uhmaten matkaan.

Yli kartan punaisen rajan

astun askeleen pelokkaan.

Siellä itken isäni haudalla

sammalten koristamalla,

missä kunnaat kauneimmat

sinikukkasin lohduttavat.

Unikuvissa näissä lapsuuden

kotipiha odottaa keväinen ja

varjossa tuomipuun tuoksuvan

äiti hymyynsä kätkee ikävän.