Ilomme suuri ja unhoittumaton
yhdessä kesäistä merta ihasteltiin,
kuinka kaunista sydämen rakkaus on,
ei loppu sen mahdu ajatusten horisonttiin.
Mutta katso, tuulenvire nousee
ja merellä myrskyn peikko uhoaa,
sää viilenee ja kätesi rakas loittonee
syys saapuu ja kaiken tuhoaa
Kesä on kuollut, sen haudalla itku
silmistäni koskina kuohuu,
tunnen sen kaukaa, nuotion kitku,
siinä paloi rakkautemme lemmenpuu
Syys niin synkkä ja sade loppumaton,
etkö rakkaani, kesä vielä voisi
käteeni tarttua ja tulla, sekö mahdoton,
raskas taivas sen meille vielä soisi
Katsonkin nyt ihmeissäin,
kuinka...