Oli kerran Keijo,
kaikki muistaa tuota urheiluliikkeen myyjää,
kun ajaa autollaan töistä kohti Tyrnävää,
on hällä aina autoletka perässään,
tuttuja, kavereita ystäviään,
tulossa Keijon luokse illaksi kylään
aina Keijolla seuraa ympärillään,
ei koskaan ei koskaan tarvitse olla yksinään
ilo, nauru, riemu vierellään
rommitotin sekoittaa ja tanssiin pyörähtää
Keijo taitaa miten jiveä mennään
On myös toinen Keijo jossain,
ei häntä huomaakaan,
hän yksin käypi ikkunaan
ja yksin, niin yksin katsoo suureen maailmaan,
ei hällä ketään, onko koskaan ollutkaan,
aamuisin saapuu sohvalle istumaan,
ei kukaan tule vierelle juttelemaan,
illalla takaisin kotiin öiseen ikkunaan
yksin, niin yksin katsoo suureen maailmaan,
ei hällä ketään, onko koskaan ollutkaan
Kaksi Keijoa,
toinen suosittu, toinen yksinäinen,
osaatko arvata, kummalla sydän kultainen?
Jouko Pelkonen
Tyrnävä