Lukijalta

Runo lu­ki­jal­ta: Hiekka

Tiimalasin hiekan vähyys

monet meistä säikäyttää:

Niin pitkä kevät – lyhyt syys!

Pettymys nyt mielen täyttää.


Miksi tämän elämäni

käytin moneen turhuuteen.

Luulin oikein eläväni.


Vanhuus toikin tunteen uuteen

toisenlaiseen todellisuuteen:

Itsekkyyttä nähnyt en,

työ ja kiire voimat vei.

Uskoin, että Rakkauden

syy on tässä, mutta ei...


Ei ne läheisimmät nähneet:

"Kaikki tämä teidän tähden!"


Ennen kuin nyt täältä lähden

suren omaa itsekkyyttä.

Tiimalasin hiekat nähden

mustat pisteet – eikä syyttä:

hiekka monivärinen

niin myös elo ihmisen!

Veikko Vaarala

Oulu