Päivä, päivältä kasvaa kunnioitus,

askeltensa arvostus.

Sota julma vaikk’ jätti kodittomaksi,

isän uuvutti hautahan,

kädet äidin vain ylsivät suojaksi

ylle kahdeksan lapsensa ain.

Kädet hellät, jo vanhat arpiset

vielä hiuksiain silittivät

ja maailmaan matkalle siunaten

kauas jälkeeni vilkuttivat

Taas taakse taivaan sinen

nousee katseeni kiitokseen.