Aamu aukee, toukokuu,
uusi on taas koivupuu,
oksat norjat ojentuu.
Valo voittaa, linnut soittaa,
lehdot lauluun laukeaa.
Varjot vaipuu,
sineen soutaa sirppikuu.
Avaruus ja ikuisuus,
ihmeet ilmain salaisuus.
Nostan katseen taivaan tauluun,
yhtyä vois lintujen kuoroon.
Kevään voima aina uusi,
kukat, virran voimakkuus.
Matkaa jatkaa miete miehen,
nousee laskee aina kuu.
Onnellinen voisko olla,
ihmisrinta, kukkivilla vainioilla?
Eipä kerro veden välke,
mistä koostuu onnen hinta.
Lie humina se kesätuulen,
kaiken minkä aistein koen,
puuhat peipon, kukkuvaisen käen,
kyyhkyn kujerruksen soman.
Taivaat laulaa, niin nyt luulen.
Näen, ruusu terälehdet avaa,
ihmisrintaan riemu rientää.
Eero Räisänen
Pudasjärvi