Kirjoittaja on Kalevan yleisöarvioija, joka raportoi yleisön näkökulmasta Oulun juhlaviikkojen festivaalitapahtumista.
Elokuvamusiikin konsertti on aina jonkinlainen haaste. Kaikille. Tietysti muusikoille, mutta myös yleisölle. Koska elokuvamusiikin konserttiin osallistuminen tarkoittaa paitsi kuuntelemista, myös lempielokuvien kohtaamista. Ilman kuvaa. Vain tunteet, muisti, hytinä, heltymys, nauru. Ja musiikki, joka herättää kaikkia niitä.
Odotukset
Odotukset ovat korkealla. Miten vastata siihen, ja mitä oikeasti odotetaan? Erityisesti, jos kyse on Tarantinosta! Käsi ylös, kuka on nähnyt: Pulp Fiction, Kill Bill, Jackie Brown...? Melkein kaikki. Monta kertaa.
Tarantinon elokuvien voima on todella vaikuttava: kulttikohtauksia, kulttisitaatteja, omaperäisyyttä, kokonainen elämäntapa ja vihdoin kuuluisat ääniraidat. Niissä esittää nyt pääosaa säveltäjä Vellu Halkosalmi, kitaravirtuoosi Teemu Viinikainen ja Oulu All Star Big Band.
Se alkaa ikään kuin salakähmäisesti, hiljaisesti. Kuten Tarantinon elokuvissa, odotan heti kovaa räjähdystä, sen sijaan on rauhallista. Kuin amerikkalaisessa elokuvassa tarjoilija tarjoaa jollekulle kypsän pihvin, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Se on Morricone.
Lavan takana leviää sortuvien muurien pölyä läheisestä rauniosta. Ympäristökin haluaa osallistua esitykseen, vaikka se soittaisi toista viulua. Jotain väijyy ilmassa.
Interpretaatiosta on kysymys
Teemu Viinikaisen kitara näyttää tietä taidokkaasti. On todella mielenkiintoista, miten Oulu All Star Big Bandin säestämänä musiikki antaa keveyttä ja itse asiassa rauhoittaa kitaran voimakkaita impulsseja. Täydellinen yhdistelmä.
Yritän etsiä muististani musiikille sopivan elokuvakohtauksen, mutta huomaan, että en tarvitse sitä. Musiikki elää omaa elämäänsä. Klarinetin avulla ''Surf Rider'' saa täysin uuden rytmin, josta nautin suurenmoisesti. Jackie Brownista tulevan ''Didn't I blow your mind this time'' -kappaleen aikana kuuluu jopa rytminen tuulen puhallus ja puiden lehtien kahina. Mikään elokuvakohtaus ei voisi korvata bändin saksofonistin soittamaa melankoliaa.
"Don't Let Me Be Misunderstood"
Interpretaatio tarkoittaa uuden arvon luomista, johon konsertin aikana kaikki osallistumme. Se arvo on sekä muusikoiden soittama musiikki että yleisön tunteet. Jokainen löytää jotain mitä kaipaa. Kyllä, minulle tuli mieleen, kun ensimmäisen kerran näin Pulp Fictionin elokuvateatterissa, ja sitten seuraavan viikon aikana menin katsomaan sen uudestaan joka päivä. Mutta tykkään todella paljon, kun konsertissa huomasin, että elokuvat jäivät jonnekin taustalle. Musiikki tuli kuvien eteen.