Kirjoittaja on Kalevan yleisöarvioija, joka raportoi yleisön näkökulmasta Oulun juhlaviikkojen festivaalitapahtumista.
Tullessani paikalle, oli siellä vain muutama hassu kulkija. Huomasinkin olevani tunnin liian aikaisin paikalla. Tovin odoteltuani ihmisiä tulvikin jo ovista ja ikkunoista, siis ihan kirjaimellisesti. Hotelliasukkaat olivat nimittäin myös hyvin kiinnostuneita Rotuaarin aukion tapahtumista ja katselivat kummissaan ikkunoista.
Hetken kuluttua itse tapahtuma suorastaan räjähti käyntiin ja tunnelma nousi kattoon. Tai siis taivaisiin, ulkonahan sitä oltiin. Oli jännittävää, kun ei tiennyt mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan. Esiintyjät osasivat yllättää kerta kerran jälkeen. Koskaan ei tiennyt minkälainen ilmakitaraesitys olisi seuraavaksi vuorossa.
Voittajan valinta oli kutkuttavan jännittävä, koska voittaja valittiin ylimääräisellä Air Off -kierroksella. Molemmat kilpailijat olivat hyviä, mutta paras voitti, tietenkin. Loppuhuipennus oli kyllä elämys. Värikkäät paperit lentelivät lavalla ja voittaja miltei itki onnesta.
Tykkäsin tapahtumasta todella paljon. Lopulta suorastaan rakastuin tapahtumaan ja menisin uudelleenkin. Alkuun tosin heräsi muutamia kysymyksiä eikä tapahtuma aluksi houkuttanut hirveästi. Tapahtuma osasi kuitenkin yllättää positiivisesti. Se oli todella viihdyttävä ja samaan aikaan jännittävä.
Asia, joka yllätti minut eniten oli tapahtuman kansainvälisyys. Niin monista eri maista oli tullut paljon ihmisiä kisaamaan ilmakitaransoiton MM-mestaruudesta. Osa oli tullut ehkä vain katsomaan. Ulkomaalaiset vieraat tuntuivat todella yhteisöllisiltä, aivan kuin he olisivat tunteneet toisensa aina. Se oli aluksi pelottavaa, mutta toi lopulta kotoisan turvallisen tunteen.
Nämä ihmiset olivat tulleet rauhan nimissä. Maailmanrauhan. He halusivat luoda maailmanrauhan ja kansainvälistyä koko maailman ihmisten kanssa. “Jos soitat ilmakitaraa, et voi pitää kädessäsi asetta” sanoi kokenut ilmakitaristi Justin “Nordic Thunder” Howard.