Heinäpäässä Rommakkokatu 1:ssä tuhoutuneiden Limmin talon päärakennuksen ja talousrakennuksen rauniot seisovat yhä aloillaan.
Hirsirunkoinen, 117-vuotiaaksi kestänyt päärakennus paloi korjauskelvottomaksi huhtikuussa 2015. Parin päivän päästä myös pihan talousrakennus paloi.
Paloja epäiltiin tuhopoltoiksi.
Reilu neljä vuotta myöhemmin palopaikkaa ei ole vieläkään siivottu. Portinsuuhun on ilmestynyt kaksi nojatuolia alkavan kaatopaikan merkiksi.
Miten näin asutulla alueella näin lähellä keskustaa sortumisvaarassa olevia, ympäristöä rumentavia raunioita ei saada purettua?
– Palon jälkeen omistajaa on kehotettu kahdesti puhdistamaan tila. Sen jälkeen on annettu selvityspyyntö, mutta siihen ei ole vastattu. Tässä vaiheessa ollaan nyt, rakennusvalvonnan johtaja Pekka Seppälä vastaa.
"Prosessit valitettavan hitaita"
Limmin talo on perikunnan yksityisessä omistuksessa. Läheisimmät edustajat asuvat Kalevan mukaan Yhdysvalloissa.
Rakennusvalvonta pyrkii välttämään pakkokeinoja ja lähestymään asiaa yhteistyössä omistajan kanssa.
– Ei ryhdytä pakkokeinoihin, jonka lopputuloksena on jopa merkittävä uhkasakko. Lakisääteiset prosessit ovat valitettavan hitaita. Täytyy kehottaa, antaa aikaa, lähettää selvityspyyntö, käsitellä se. Jos on syy, miksi toimeen ei ole ryhdytty, täytyy antaa lisää aikaa ja sen jälkeen käydä paikan päällä katsomassa etenemistä. Pakkokeinojen kovin tehostamiskeino on uhkasakko. Tämä prosessi etenee rakennuslautakunnan käsittelynä, Seppälä selventää.
– Tilanne alkaa olla siinä vaiheessa, että vaaditaan toimenpiteitä. Asioita pitää hoitaa, mutta pystymme tekemään niin resurssien mukaan. Nyt meillä on lakipalveluissa ruuhkaa ja merkittävä resurssipula, mikä hidastaa asioiden etenemistä.
Talojen purku on omistajan vastuulla, mutta asia on seisonut jo vuosia. Yksi vaihtoehto on myös lautakunnan päätöksellä teettää työ ja laskuttaa omistajaa.
– Tällaisia tapauksia on, mutta mielellään ei lähdetä sellaiseen vaan mennään sovinnollista tietä. Purkua ei tehdä ensisijaisesti, vaan suojataan alue niin, ettei ympäristölle ole riskiä. Ensisijaisesti kehotetaan ja lähdetään siitä, että omistaja toimii.
Asian etenemistahtia Seppälä ei osaa arvioida, sillä selvityspyyntöön odotetaan yhä vastausta. Enää ei kuitenkaan odotella parin vuoden päästä toimeen ryhtymistä.
– Se ei riitä. Tavoite on saada ympäristö turvalliseksi mahdollisimman nopeasti, Seppälä sanoo.
Suojelu jäi puolitiehen
Jo vuonna 1998 Pohjois-Pohjanmaan museo antoi selvityksen, jonka mukaan talo ja sen ulkorakennus ovat suojelun arvoinen kokonaisuus.
Talo pysyi asuttuna pitkään ja jäi tyhjilleen vain joitakin vuosia ennen palamistaan. Vuonna 2013, pari vuotta ennen paloja, rakennusten suojeleminen otettiin taas puheeksi.
Elokuussa 2013 jätetyssä valtuustoaloitteessa Limmin talon ja sen pihapiirin suojelemista halutaan kiirehtiä, koska se tyhjilleen jäätyään joutui toistuvasti ilkivallan kohteeksi.
Valtuustoaloite käsiteltiin marraskuussa 2013. Suojeleminen olisi edellyttänyt asemakaavan muutosta.
Pöytäkirjaotteessa todetaan, että Yhdyskunta- ja ympäristöpalvelut tukee pihapiirin ja rakennusten suojelua. Asemakaavoituksen ja Oulun kaupungin rakennussuojelutyöryhmä suhtautuivat suojelemiseen positiivisesti. Samoin omistaja, jolla ei kuitenkaan ollut mahdollisuuksia osallistua rakennusten kunnostamiseen.Pöytäkirjan mukaan Oulun kaupungilla ei myöskään ollut mahdollisuutta ottaa tonttia ja rakennuksia omistukseensa.
Miksi rakennuksia ei lopulta suojeltu?
– Kaupungilla on tahtotila säilyttää ja suojella vanhat rakennukset, jos niille löytyy käyttöä. Yleensä, kun tehdään kaavamuutoksia, on hyvä olla ajatus käytöstä, johon rakennusta suunnitellaan. Kun rakennukset ovat yksityisessä omistuksessa, toivotaan, että omistaja voisi miettiä tilalle käyttöä, kaavoitusarkkitehti Jere Klami vastaa.
– Asemakaavat suunnitellaan toteuttamista varten. Pelkästään kaavamuutos suojelulle ei pelasta rakennusta. Oleellista on asianmukainen käyttö.
Klamin mukaan rakennukset suojellaan yleensä yhteisymmärryksessä omistajan kanssa ja pakkosuojeluprosessi nähdään vaikeana.
Tehtaan läheisyyden vuoksi rakennusta ei voinut ajatella asuinkäyttöön.
– Rakennuksille olisi pitänyt olla muunlaista käyttöä. Valitettavasti sille sijainnille sopivaa ehdotusta ei saatu, Klami sanoo.
