Jussi Hakulisen vaikutus suomalaisen schlagerin virrassa on vankka. Porilaisessa Yö-yhtyeessä 1982-85 koskettimia soittanut romantikkorokkari tunnetaan parhaiten Joutsenlaulu-balladista.
Joutsenlaulu on 1980-luvun suomalaisen rockin mahtipontisena jytisevä kultakimpale, jota lauletaan yhä karaokeilloissa ja toivotaan radion toivekonserteissa. Maaliskuussa laulu valittiin YleX-kanavan äänestyksessä kaikkien aikojen kotimaiseksi biisiksi.
Kiusallisen romanttinen lälläri
Joutsenlaulu oli alun pitäen tarkoitus tehdä ehdolle vuoden 1984 Euroviisuihin.
"En saanut laulua mahtumaan vaadittuun kolmeen minuuttiin. Tekstejäkin tein pikkuhiljaa lähes vuoden päivät."
Hakulinen kertoo, että oli hienoinen virhe hukuttaa laulu Nuorallatanssija-levyn kakkospuolelle sen sijaan, että siitä olisi tehty single. Energinen ja nuori yhtye koki romanttisen lällärin hankalaksi.
"Me hävettiin biisin romanttisuutta. Biisi ei vielä studiossakaan ollut kummoinen, ennen kuin Popedan Safka Pekkonen soitti siihen pianon ja huilun."
Ahkera
musiikintekijä
Hakulinen on tehnyt viimeiset kaksikymmentä vuotta musiikkia lähes taukoamatta. Yö- ja Kinsky -yhtyeiden jälkeen luokanopettajaksi siirtynyt Hakulinen on julkaissut kolme soololevyä ja Minun Lauluni 1983-1996 -kokoelman.
Laulujen hän kertoo vuosien pyörteessä muuttuneen pienimuotoisiksi.
"Sanoittaminen on nyt hidasta ja vaikeaa. Teini-ikäisen ihmisen maailmankuva on kiinnostavampi kuin keski-ikäisen."
Toissa talvena Hakulinen lyöttäytyi mukaan Yö-yhtyeen 20-vuotisjuhlakiertueelle.
"Kiertue oli muusikon urani huippuhetki."
Hakulinen kuitenkin tunnustaa, että lyhyt kiertue samalla vahvisti hänen vakaumustaan irtautua raskaaksi kasvaneesta rockbisneksestä.
"Kiertueen aikana tajusin, etten halua enää olla täysipäiväinen muusikko. Koin, että yliannos keikkailua tappaa rakkauden musiikkiin ja biisintekoon."
Yö-yhtyeen uudelle levylle kirjoittamaansa Rakkaus on lumivalkoinen -laulua Hakulinen pitää silti yhtenä parhaista lauluistaan. Ensi kesänä Hakulinen hänet nähdään Yö-yhtyeessä juhannuksen RMJ 2003 -festivaalilla.
Uhoa ja uusromantiikkaa
Hakulinen ehti vaikuttaa Yössä kolme vuotta. Särkynyt enkeli- ja Yhden illan varietee -hiteillä Porista maineeseen nousseesta ryhmästä kasvoi ensimmäisten vuosien aikana keikkakone, joka sekoitti musiikissaan jäyhää ja raskaasti uhoavaa rockia ja 1980-luvun alun uusromantiikkaa ja eskapismia.
Vuonna 1984 Yö sai niskaansa kilpailijan, joka oli sen oman kotikaupungin kasvatti. Porilaisen Dingo-yhtyeen pellavapäisestä ja tuskaisen valittavalla äänellä laulavasta Neumannista tuli 1980-lukulaisen teinihysterian symboli. Englantilaisten teinilehtien julisteista jyrkkään härmäläiseen ilmastoon leikattu porilaisyhtye kuvautti levynsä kannet Marokossa ja eli muutenkin suurin elein.
Hakulinen tunnustaa, että Dingo-ilmiö teki hallaa myös hänen yhtyeelleen.
"Vaikka asiaa oli aikoinaan vaikea myöntää, edesauttoi Dingon menestys Yön suosion laskua. Itse lähdin Yöstä siksi, etten saanut laulaa omia biisejäni. Alkuaikojen kaverihenki alkoi rapista ja etäännyin muista jäsenistä."
Kun Dingon hajoamisesta kerrottiin television pääuutislähetyksessä 1986, jatkoi Yö yhä keikkailua.
Hakulinen tuumaa, että Yön kahden ensimmäisen levyn suksee auttoi yhtyettä eteenpäin vain tiettyyn pisteeseen saakka. Yön teiniballadit eivät enää jaksaneet innostaa pubeihin ja ravintoloihin siirtyneitä ex-teinejä.
"Yhtyeen suosio oli 1980-luvun lopussa täysin pohjalukemissa."
Jussi Hakulinen esiintyy Oulussa Foxian alakerrassa perjantaina ja lauantaina 23.-24. toukokuuta.