Brysselissä kokoustamiset olivat ministeriarkea. Erään kerran kokous sujui hyvin, mutta hotellissa oli vaikeuksia.
Myönnän, että olen maailman epäteknisimpiä tyyppejä, mutta se, ettei kylpyhuoneessa saa suihkua päälle, on jo liikaa. Vaikka olisin metalliputkea työntänyt tai vetänyt, hanikoita painellut, ei vettä tullut. No, hanan alle kontalleen ja puhtaaksi. Kyllä sitä osataan yksinkertainen asia tehdä vaikeaksi. Ja Euroopassa.
Työmatka Afrikkaan, Malin pääkaupunkiin Bamakoon, ei myöskään onnistunut täydellisesti. Kun ministeri menee Afrikkaan, niin turvamies aseineen on mukana.
Tällä kertaa turvamiehen ase jäi nalkkiin vaihtopaikassa Pariisissa, mutta niin jäivät myös turvamiehen vaatteet ja tavarat. Pitkän lennon jäljiltä jäi päälle verryttelypuku ja lenkkarit.
Virallinen ohjelma alkoi pian lennolta saavuttua. Siinä mies turvasi verkkarit päällä kahta kättä heiluttaen. Ei jäänyt hänelle rahaakaan, joten keräsimme kolehdin, ainakin turvattiin alusvaatteet ja hammasharja!
Bamakosta ei hevillä löytynyt herrain vaatekauppaa. Kuvittelin jo suomalaista turvamiestä afrikkalaisessa halatissa.
Pelottavan näköisiä asemiehiä vilisi joka ovella. Ja huijareita oli kaikkialla: joka laskussa yritettiin vedättää. Teki mieli toivottaa kaikki Timbuktuun, joka siitä maasta löytyykin. Sittemmin selkkaukset ovat olleet maan arkea.
Pietarissa oli Suomi-viikko. Siellä tuli pyyntö avata suomalaisen kuvaajan näyttely. No, menin paikalle, Tanja Karpelan estyttyä, en kulttuuri- vaan sosiaaliministerinä. Pidin avauspuheen, jonka tulkki käänsi yleisölle.
Suomen konsuli järjesti iltavastaanoton avajaisvieraille. Siellä tuli venäläinen nainen tulkin välityksellä keskustelemaan kanssani. Hän kertoi kuunnelleensa puheeni ja sanoi ihailleensa, kuinka kaunis ja ryhdikäs olin. Hän jatkoi ”mutta eihän se ole ihme, koska olet entinen miss Suomi”. Kummasti siinä meikäläisen vatsa meni sisään ja vartalo oikeni, ja nyökkäilin hyväksyvästi.
Ministerityön etuja oli, että saattoi tutustua maailman mahtaviin. Meksikossa olin presidentin virkaanastujaisissa. Samaan aitioon oli meikäläinen istutettu presidentti George Bush vanhemman ja Espanjan silloisen prinssi Felipen kanssa. Bush muisteli Suomessa tapaamaansa Venäjän presidenttiä, ja prinssin kanssa juttelin.
Kun töissä kerroin tapaamisesta, työkaverit kysyivät heti kateellisena, oliko prinssi komea? Onneksi eivät kysyneet, mistä puhuitte, koska uppouduin niin prinssiin, etten olisi muistanutkaan keskustelusta mitään.
Oululainen kansanedustaja, poliisipäällikkö Kari Myllyniemi istui vuosia takanani istuntosalissa. Sain nauttia hänen englantilaistyyppisestä huumoristaan. Vaalikaudella 1995–1999 oli työn alla rikoslain kokonaisuudistus.
Lakivaliokunnassa istuivat opposition miehet Sulo Aittoniemi, Toimi Kankaanniemi ja Myllyniemi. Joku näistä niemi-loppuisista herroista ehdotti aina hallituksen esityksiin kiristyksiä ja toinen kannatti, eli suomeksi sanottuna konnille kyytiä! Kerran sitten taas kävi niin, että Aittoniemi esitti tiukennusta rikoslakiin ja Myllyniemi kannatti.
Huikkasin taaksepäin, että ”kyllä se Kari niin on, että jos me oltaisiin vallassa, niin puolet suomalaisista olisi raudoissa”. Johon Kari: ”Ja loput hammasraudoissa!”
Ilmeisesti olin uutena kansanedustajana ollut aika tohkeissani suun terveydenhoidon kysymyksissä.
