Lauluntekijä-muusikko Roger Waters konsertoi ensi perjantaina Helsingissä. Ennakkotietojen mukaan ohjelma koostuu pääosin miehen vanhan yhtyeen Pink Floydin hiteistä.
Ratkaisu on yleisöystävällinen: Watersin soolotuotanto on vaisua legendaarisen ryhmän tuotantoon verrattuna. Useimmat lipun lunastaneet myös tuntevat parhaiten ne Waters-sävelmät, jotka basisti-laulaja nikkaroi Pink Floydille ennen vuotta 1983.
In The Flesh -kiertue käynnistyi kaksi vuotta sitten. Turneen ensimmäiseltä legiltä Yhdysvalloista on jo julkaistu cd ja dvd-video, jotka taltioivat esityksen tunnelmat.
Waters on ahkeroinut myös kiertueen väliajat. 57-vuotias megatähti on aloittanut koottujen teosten niputtamisen. Ensimmäinen osa Flickering Flame - The Solo Years Volume 1 julkaistiin Suomeen tulon alla.
Sen sijaan uutta Pink Floyd -musiikkia ei ole luvassa, vaikka bändi ei olekaan virallisesti hajonnut. Juopa ryhmän luovien nerojen Roger Watersin ja David Gilmourin välillä on niin syvä, etteivät vanhat herrat sovi samaan orkesteriin.
"Taiteelliset erimielisyydet" on nostettu julkisuudessa päällimmäiseksi eripuran aiheuttajaksi, joskin kyse on pelkästä arvailusta. Kaksikko ei nimittäin ole puinut välejään palstoilla sarkastisia huomautuksia enempää.
Watersia itseään on veikattu syyksi Pink Floydin tilaan. Miestä on syytetty itsekeskeisyydestä, diktatorisista otteista soittokumppaneita kohtaan ja yhtyeen musiikin käytöstä omaan psykoanalyysiin.
Kohtuullisuuden nimissä on hyvä muistaa, että sama kuvaus pätee yhdeksään kymmenestä superyhtyeen nokkamiehestä.
1970-luvun puolivälissä The Dark Side Of The Moon - ja Wish You Were Here -hittien jälkeen Pink Floyd poti mammuttitautia ja egopöhöä. Kun Waters räkäisi yli-innokasta fania kasvoille eräällä stadionkeikalla, pallo lähti pyörimään kiihtyvällä vauhdilla.
Hermoromahduksen jälkeen Waters alkoi luoda The Wall -konseptia oman henkisen kehityksensä symboliksi. Mahtipontinen show ja elokuva olivat kokoonpanolle lopun alku, joskin tilitys teki sen moottorille hyvää.
Waters vetäytyi sooloprojektien pariin 1983 ja vastusti yhtyetovereiden ajatusta uudesta levystä ja kiertueesta. Turnee toteutui ilman Watersia, mutta rikkoi soittajien välit. Brittilehti Mojon taannoisessa haastattelussa David Gilmour kertoo, etteivät miehet ole olleet puheväleissä sitten vuoden 1987.
Maistiaisia konsertista
Toukokuun lopussa Suomeen saapuva Waters-spektaakkeli näyttää komealta dvd:llä. Ohjelma keskittyy Pink Floyd -hitteihin, etenkin The Dark Side Of The Moon -levyyn, joka roikkuu vieläkin, 29 vuotta julkaisunsa jälkeen, amerikkalaisella Billboard-listalla.
Oregonissa kesäkuussa 2000 Waters esitti sen lisäksi materiaalia myös Wish You Were Here- ja The Wall -albumeilta, jotka ovat Pink Floydin tunnetuimpia töitä. Soolotuotantoaan mies lohkoi joukkoon säästeliäästi.
Aiemmin Eric Claptonin bändiin kuuluneet Doyle Bramhall, Andy Fairweather-Low, Susannah Melvoin ja kumppanit loihtivat eri kausien Pink Floyd -tuotantoon juuri oikeat painotukset.
Konsertissa Watersin omaelämänkerrallinen The Wall -kokonaisuus yllättää tehokkaimmin, sillä teos tuntuu nykyään yleismaailmalliselta vieraantumisen kuvaukselta.
Todellisen kisällinnäytteen ammattitaidostaan kokoonpano antaa kuitenkin Wish You Were Heren ja Motherin tapaisissa suvannoissa, jotka tihkuvat tunteita.
Jurottajaksi luonnehdittu Waters ei höpise mukavia, vaan antaa musiikin puhua puolestaan. Harvinainen välispiikki kuullaan ennen Shine On You Crazy Diamondia, kun maestro omistaa laulun edesmennelle yhtyekumppanilleen Syd Barrettille.