Kuntavaalien tulosta on vaikea tulkita yksiselitteisesti, kun sekä SDP että kokoomus vahvistuivat. Oulussa syntyi mahdollisuus selkeään linjanmuutokseen, mutta se johtaisi ojasta allikkoon.
SDP:n voittoa sunnuntain kunnallisvaaleissa on selitetty sillä, että puolue asettui vaalien loppusuoralla Paavo Lipposen johdolla puolustamaan väkevästi kunnallisia palveluja yksityistämistä vastaan. Lipponen hyökkäsi ärhäkkäästi television vaalitenteissä kokoomusta ja sen puheenjohtaja Jyrki Kataista vastaan. Tuloksena oli 24,1 prosentin kannatus, 64 000 ääntä enemmän kuin vuoden 2000 kunnallisvaaleissa sekä 28 uutta valtuustopaikkaa.
Selitys voi olla kuitenkin hieman hätäinen. SDP:n suosio oli nimittäin gallupeissa tällä tasolla jo ennen kuin puolue otti vaaliretoriikassaan "vasemmistolaisemman" kurssin. Sosiaalidemokraatit ovat kilvoitelleet kuukausikaupalla keskustan kanssa maan suurimman puolueen asemasta. He pystyivät pitämään vaaleissa kyselyjen kannatustason. Keskustalta se ei onnistunut.
Keskusta sai 15 000 ääntä enemmän kuin neljä vuotta sitten, mutta kun äänestysprosentti nousi, sen ääniosuus laski prosenttiyksikön ja siltä meni 203 valtuustopaikkaa. Puolue kahmi silti yli kolmanneksen valtuustopaikoista.
Kokoomus asemoitui television vaalitenteissä SDP:n päävastustajaksi siksi, että Lipponen leimasi sen kunnallisten palvelujen yksityistäjäksi. Kokoomuksella on Jaakobin ääni, mutta Eesaun kädet, Lipponen täräytti tv:ssä. Hän halusi mustamaalata lausunnollaan kokoomuksen kunnallisten palvelujen romuttajaksi ja yksityistäjäksi.
Totta tai ei, kokoomus petrasi asemiaan kunnallisvaaleissa lähes yhtä vahvasti kuin SDP. Sen ääniosuus kasvoi prosenttiyksikön, se sai 57 000 ääntä enemmän kuin vuonna 2000 ja se nappasi 48 uutta valtuustopaikkaa. Kokoomus sai kuitenkin vain 21,8 prosenttia äänistä, joten se jäi kolmanneksi. Se on selvästi enemmän kuin viime kuukausien mielipidekyselyissä.
Vaalituloksesta ei voi tehdä ainakaan näiltä osin yksiselitteistä johtopäätöstä. Viesti on ristiriitainen. Osa äänestäjistä haluaa enemmän kuntien tuottamia palveluja, osa on valmis hyväksymään monimuotoiset kunnalliset palvelut ja jopa joidenkin palvelujen tuottamisen yksityisin voimin.
Muiden puolueiden vaalimenestyksestäkään ei saa lisää apua tuloksen tulkintaan. Esimerkiksi vasemmistoliitto ja vihreät menettivät asemiaan. Kaiken kaikkiaan siirtymät vaaleissa olivat vähäisiä, ja kun äänestysprosentti jäi 58,6:een, yli 40 prosenttia äänioikeutetuista jätti ilmaisemasta tahtonsa. Kunnallisten palvelujen nykytila ei ole ainakaan synnyttänyt protestihenkeä.
Oulussa syntyi kiintoisa uusi asetelma. Keskusta pysyi valtuuston suurimpana ryhmänä, mutta sen suhteellinen asema heikkeni. SDP, vasemmistoliitto ja vihreät voisivat halutessaan liittoutua ja muodostaa uuden valta-akselin kaupunkiin. Niillä on uudessa valtuustossa 34 tuolia eli yhden paikan enemmistö.
Tästä huolimatta Oulunkaan vaalitulosta ei oikein voi tulkita ilmaisuksi vasemmistolaisemman politiikan puolesta. Kokoomus vahvisti nimittäin Oulussa eniten kannatustaan yhdessä vihreiden kanssa. Muutenkin voi epäillä, onko vasemmistolaisempi kuntapolitiikka oikea vastaus niihin haasteisiin, joita Oululla on edessään on kiristyvän talouden aikana. Kaupungissa tarvitaan uudellakin valtuustokaudella hyvää yhteistyötä yli puoluerajojen viime vuosina noudatetulta linjalta.