Ylivieska Törmälän leirikeskuksessa Ylivieskassa on vipinää koko kesän ajan. Nyt on kuusipäiväisen rippileirin vuoro. Ainakin Antti Alahäivälä ja Markus Kaarto, molemmat 15-vuotiaita, ovat viihtyneet oikein hyvin.
Pojat kuuluvatkin ehdottomaan enemmistöön: heidän ikäisistään miltei kaikki käyvät rippikoulun jossakin muodossa. Osaselitys suosiolle on ehkä se, että rippikoulu ei ole kaavoihinsa kangistunut, vaan sen kehittämistä on pidetty tärkeänä. Hyvästäkin on ollut varaa parantaa. Nyt, kun uusi katekismuskin on saatu käyttöön, oli rippikoulunkin aika taas harpata eteenpäin.
"Viimevuotisen rippikoulu-uudistuksen tuomia ideoita kokeillaan tänä kesänä ensi kertaa käytännössä. Kullakin leiripäivällä on nykyisin oma aiheensa, kuten rakkaus, toivo tai kriisi. Koko päivän toiminta yritetän punoa tämän teeman ympärille", kertoo Ylivieskan seurakunnan kappalainen Tuomo Kälviä.
Törmälässä kriisipäivää toteutetaan muun muassa ongelmanratkaisuradan muodossa. Leiriläiset kiertävät rastilta rastille pienissä ryhmissä ja kohtaavat isosia esittämässä erilaisia rooleja. Keskustellen ja kysellen nuoret lähestivät rattijuoppoa, väsynyttä äitiä, itsemurhaa hautovaa poikaa, raiskauksen uhriakin. Rooleissa käydään läpi myös koulukiusattujen, huumeiden käyttäjien ja vanhusten ongelmia. Käsiteltävien asioiden vakavuudesta huolimatta leiriläisten hyväntuulisuus ei kaikkoa. Nyt he ovat ainakin kertaalleen miettineet, mitä tekevät, jos joskus kohtaavat ihmisiä vastaavissa ongelmissa.
CD-soittimet pannassa
Nykyisin joillakin paikkakunnilla järjestetään teemarippikouluja, jolloin leirillä Isä meidän -rukouksen opettelun lisäksi esimerkiksi lasketellaan. Myöskin Markus Kaarto ja Antti Alahäivälä ovat kuulleet tällaisista leireistä.
"Jos olisi ollut mahdollisuus esimerkiksi musiikkipainotteiseen rippikouluun, olisin voinut harkita sinne menemistä", pohtii Markus.
Leirille tullessa CD-soittimet kehoitettiin jättämään kotiin, joten omaa suosikkimusiikkia on ikävä. Musiikiton leiri ei silti toki ole. Ainakin iltaohjelmissa pojat ovat päässeet soittamaan kitaraa ja laulamaan.
Aamuherätys suoritetaan myös musiikin keinoin jo puoli kahdeksalta. Myöhäisempi päivän aloitus kuuluisikin parannusehdotuksiin. Illalla ohjelma jatkuu myöhään ja majoitushuoneisiin pääsynkään jälkeen ei heti malteta nukkua, joten unet jäävät lyhyiksi.
Myös television katsomisesta tulee leirin ajaksi taukoa. Vaikka ilman telkkaria toimeen hyvin tullaankin, tuntuu teknologiasta erillään oleminen tavallisuudesta poikkeavalta. Iltaisin pelataan lautapelejä ja ulkona urheillaan paljon.
"Koppipallo voitaisiin vaikka nimetä leirin peliksi. Ei täällä kyllä toimettomuus pääse iskemään!" Markus jatkaa.
Kaiken toiminnan jälkeen myös rauhoittumista kaivataan. Joka päivä on ohjelmassa tankkaus, eli mietiskelyhetki, jossa musiikin ja luettujen tekstien lisäksi ei pitäisi kuulua juurikaan muita ääniä.
"Lattialla on patjoja ja niillä saa maata vaikka silmät kiinni.Vaikkei aivan äänetöntä olekaan, opetetaan leiriläisiä tällä tavoin ymmärtämään hiljaisuuden merkitystä", selittää nuorisotyön ohjaaja Kati Marjakangas.
Viihtyisi pitempäänkin
Suurin osa nuorista lähti leirille muista kuin kilisevistä tai kahisevista syistä. Antista ja Markuksesta rentoa meininkiä on löytynyt odotettuakin enemmän ja leirin asiasisältökin kiinnostaa.
"Esimerkiksi kummiksi pääseminen olisi kiva juttu", kertoo Antti. Ohjelma paljastuun päivä kerrallaan, joten loppuleirin tapahtumat tulevat yllätyksenä leiriläisille. Hauskanpito varmastikin jatkuu. Illaksi luvattua saunomista odotetaan jo.
Leirin loppumisen jälkeen on vielä viikko aikaa konfirmaatioon, joten kotona juhlan järjestelyä ei oltu vielä täydellä teholla aloitettu. Naispuolinen leiriväki ilmoittaa joutuvansa siivoushommiin, mutta äitien vastuulle varmaankin lankeaa suurin osa työstä. Leirillä hankitut univelatkin ehtii onneksi viikossa kuittaamaan.
"Ensimmäisenä leiripäivänä oli pientä alkukankeutta, mutta jo toisena päivänä todettiin, että kyllähän täällä pitempäänkin viihtyisi", tiivistää Markus ajatukset leiristä.