Ajaapa pyöräilijä tien reunassa tai kevyen liikenteen väylällä, niin tärkein käyttäytymissääntö on muiden tienkäyttäjien huomioiminen.
Rinnakkain ajaminen kevyen liikenteen väylällä on epäkohteliasta niin jalankulkijoita kuin muita pyöräilijöitä kohtaan.
Reilun ohitustilan jättäminen on fiksun pyöräilijän merkki. Vastaantulijan tai ohittajan pakottamisesta asfaltilta pehmeälle hiekalle tai soralle voi olla seurauksena vakava onnettomuus.
Liikenneturvaan tulleen kansalaispalautteen mukaan pyöräilijät käyttävät takaa lähestyessään äänimerkkiä hyvin säästeliäästi. Äänimerkin antaminen on kohteliasta ja sillä voi ikään kuin pyytää tietä joko jalankulkijalta tai toiselta pyöräilijältä. Merkki on kuitenkin annettava hyvissä ajoin, ettei ohitettava pelästy ja tee yllättäviä liikkeitä.
Yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä säännösten mukaan jalankulkijat voivat kulkea kumpaa tahansa väylän reunaa. Pyöräilijä sen sijaan käyttää oikeaa reunaa, mutta ohittaa muut pyöräilijät vasemmalta puolelta. Kohteliasta on hiljentää vauhtia, kun edessä on ohitettavia joko väylän oikeassa tai vasemmassa reunassa.
Turvallisuuden kannalta välttämätöntä on, että pyöräilijä pyörätien risteykseen tullessaan ajaa hiljaisella nopeudella ja tarvittaessa hidastaa vauhtiaan.
Risteävästä suunnasta saattaa tulla joku joka ei kerta kaikkiaan edes huomaa tulleensa risteykseen saati sitten olevansa väistämisvelvollinen.
Tunnelit ovat kevyen liikenteen väylillä tavanomaisia. Valppaus, vauhdin hiljentäminen ja pysyminen omalla ajoväylän osalla on tällaisissa paikoissa erittäin tärkeää. Mäet tunneliin ja tunnelista pois voivat olla jyrkkiä ja mutkaisia. Tavallista on, että pyöräilijät loiventavat mutkia vastakkaisesta suunnasta tulijoiden puolelle, jolloin vaarana on törmätä kovassa vauhdissa joko toisen pyöräilijän, mopoilijan tai jalankulkijan kanssa.