Jokaisessa Suomen kunnassa pitää olla mahdollisuus rikosten sovitteluun ensi vuoden maaliskuun alkuun mennessä. Vastuu sovittelun järjestämisestä tulee lääninhallituksille.
Sovittelu järjestetään alueellisena yhteistyönä esimerkiksi seutukunnittain tai syyttäjien yhteistoiminta-alueiden muodossa. Tällöin vapaaehtoisten sovittelijoiden toimintaa ohjaa alueellinen vastuuhenkilö. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä selvittää nyt asian toteutusta.
"Tavoitteena on se, että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet sovitteluun asuinpaikasta riippumatta", neuvotteleva virkamies Aarne Kinnunen oikeusministeriöstä sanoo. Toistaiseksi vain 49 prosenttia kunnista tarjoaa mahdollisuuden sovitteluun. Stakesin tutkimuspäällikkö Juhani Iivari huomauttaa, että todellisuudessa tilanne on vielä huonompi. "Suomessa on vain 27 sovittelutoimistoa, jonne asioita on keskitetty. Etenkin pienillä paikkakunnilla sovittelua ei välttämättä hoida kukaan, vaikka se muodollisesti olisi annettu jonkun vastuulle."
Monissa suurissa kaupungeissa menettely toimii mallikkaasti. Esimerkiksi Oulussa sovittelu sujuu, mutta lähes puolet läänin pienemmistä kunnista ei ole järjestänyt sovittelua lainkaan.
"Tällöin ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa. Uusi laki korjaa tämän epäkohdan", Iivari tähdentää.
Vähemmän juttuja
oikeuteen
Sovitteluun päätyy Suomessa vuosittain noin 3000 rikosasiaa. Todellisuudessa menettelyyn sopivia rikkomuksia ja lieviä rikoksia tehdään jopa nelinkertainen määrä. Juhani Iivarin mukaan vuosittain ainakin 9000 rikosta voitaisiin käsitellä sovintomenettelyssä. Näin tuomioistuimien työtaakka kevenisi lievien rikosten osalta huomattavasti.
Sovittelu toteutuu tapaamisessa, jossa ovat läsnä rikoksentekijä, uhri ja koulutuksen saanut sovittelija. Sovittelija on vapaaehtoinen siviilihenkilö, jolle ei makseta työstä palkkaa.
Lakitekstissä ei mainita erikseen rikoksia, jotka sopivat soviteltaviksi.
"Lähtökohtana ovat lievät rikokset, kuten vahingonteot, omaisuusrikokset ja pahoinpitelyt. Monet näistä rikoksista ovat nuorten tekemiä", Kinnunen sanoo.
Kinnusen mukaan menettelyn soveltaminen ei ole kaikilta osin yksiselitteistä.
"Esimerkiksi perheväkivaltajuttujen sovittelusta on erimielisyyttä. Lähtökohtaisesti uhrin ja rikoksentekijän välillä ei saisi olla alistussuhdetta."
Laki ei estä vakavien rikosten käsittelyä sovittelussa. Jos syytekynnys ylittyy, syyttäjä voi viedä jutun oikeuteen sovittelusta huolimatta.
"Tällöin esimerkiksi uhrille maksettavista korvauksista on voitu sopia jo sovittelussa ja oikeudessa tekijälle määrätään vielä lisäksi rangaistus", Kinnunen sanoo.
Valtakunnansyyttäjänvirastoon on perustettu työryhmä, jonka tavoitteena on yhdenmukaistaa syyttäjien suhtautumista sovitteluun. Kinnusen mukaan osa syyttäjistä on ohjannut runsaasti juttuja sovitteluun, kun toiset ovat suhtautuneet menettelyyn selvästi nihkeämmin.