Ihminen on onnellinen, kun saa tehdä työtä, josta pitää. Jopa silloinkin, kun leipä irtoaa murhista, rikoksista ja korruptiosta.
Antti Tuomainen vakuuttaa olevansa onnellinen mies. Lievennyksenä kerrottakoon, että Tuomainen naputtelee rötöksensä kansien väliin, kiitetyiksi rikosromaaneiksi. Eli tekee työtä, jota kohti on lapsesta alkaen tähdännyt.
-- Minulle on käynyt paremmin kuin osasin kuvitellakaan, jo pari vuotta päätoimisena kirjailija työskennellyt Tuomainen sanoo. Maali tosin löytyi vasta jokusen harhapolun jälkeen.
Taipaleelle mahtuu englantilaisen filologian opintoja ja tusinan verran vuosia mainosmaailmassa copywriterina. Ensimmäiset romaanit syntyivät työn ohessa. Vuonna 2009 Tuomainen sai kenkää mainostoimisto Bob Helsingistä yt-menettelyn jälkeen.
-- Se oli onnenpotku. Samana päivänä aloin kirjoittaa kolmatta romaaniani Parantajaa, ja sillä tiellä ollaan, Tuomainen sanoo.
Parantaja löi hienosti läpi. Se oli arvostelumenestys ja toi Tuomaiselle Suomen dekkariseuran Vuoden Johtolanka -palkinnon. Parantajan käännösoikeudet on myyty jo kahteentoista maahan, muun muassa Yhdysvaltoihin, Englantiin, Espanjaan, Italiaan ja Saksaan.
Tuomaisen neljäs romaani Pahat miehet ilmestyy ensi vuonna. Sitä ennen valmistui jatkojännäri Toinen nainen. Se alkaa ilmestyä huomisesta alkaen Aamulehdessä ja 14 muussa maakuntalehdessä.
Hiottua tekstiä
Rikosromaani on Tuomaiselle hyvä kehikko, jonka sisällä voi tarkkailla ihmisiä ääritilanteissa ja tehdä lähes mitä tahansa.
-- Tärkeintä on jännite, ei niinkään se, kuka osoittautuu murhaajaksi.
Monet nykydekkaristit rakentavat monisatasivuisia tiiliskiviä. Tuomainen on poikkeus. Hänen kirjansa ovat tiiviiksi hiottuja pirunnyrkkejä.
-- Pyrin tiukkaan minimalistiseen otteeseen, jossa ei ole sivupolkuja. Jokaisella sanalla on oltava merkitys. Henkilöiden, juonen ja kielen on kestettävä kaunokirjallinen tarkastelu, Tuomainen määrittelee.
Tuomaisen romaanit saavat siemenensä jostain alkukuvasta. Toista naista pohtineen kirjailijan päähän niitä välähti kaksikin.
Ensimmäisessä kuvassa näkyi poispäin kävelevän naisen selkä ja toisessa istui mies tyhjässä huoneessa, urheilukassi jaloissaan.
-- Kuulostaa ehkä hörhöilyltä, mutta tällaisista kuvista tarinat lähtevät kehittymään. Ja jossain vaiheessa kirjoitusprosessia käy niin, että pystyn kiteyttämään romaanin perusasetelman yhteen lauseeseen, Tuomainen sanoo.
Kesädekkaria Tuomainen naputteli nelisen jaksoa, ennen kuin tuo lause sai hahmon. Näin se menee: "Krp:n peitetoimintatehtävistä hyllytetty kaveri vastaanottaa kevyeksi kesätyöksi arvioimansa varjostuskeikan".
Lisää salaperäisen naisen seurantakeikasta voitte lukea tällä sivulla 29.6. alkaen. Luvassa on 33 kesäisen hyytävää jaksoa.