Kirjoittaja on Kalevan yleisöarvioija, joka raportoi yleisön näkökulmasta Oulun juhlaviikkojen festivaalitapahtumista.
Aktiivisena kuorolaisena minulla oli suuret odotukset Oulunsalo Soi -festivaalin avajaiskonsertista, jossa tulisin kuulemaan J.S. Bachin kantaatit nro 51 Jauchtzet Gott in allen Landen ja nro 187 Es wartet alles auf Dich.
Festivaalien avajaiskonsertti sai ihmiset liikkeelle ja Oulun tuomiokirkko täyttyi lähes äärimmilleen. Konsertin avasi Trio Roozeman -kokoonpanon Jonathan Roozeman, joka eläytyi soittoonsa ja hänen sormensa suorastaan tanssivat sellon kielillä. Festivaalien avajaispuheen pitänyt taiteellinen johtaja Virpi Räisänen mainitsi, että riemuhuudon kaltaisella musiikilla on vaikutusta maailman ahdistavaan tilanteeseen.
Sopraano Suvi Väyrysen tapa tulkita oli kaunis, kirkas sekä puhdas. Väyrystä säesti keskittyneesti sekä hieman totisesti trumpetillaan Miikka Saarinen. Uutena tuttavuutena sain kuulla Kiimingin seurakunnan poikakuoro Pohjantähteä, jonka sointi oli rennolla tavalla miehekästä. Erityisesti mieleen jäi heidän esittämänsä Giuseppe Pitonin Cantate Domino.
Harpisti Andrew Lawrence-King loi kirkkoon soitollaan herkän ja tunteellisen atmosfäärin. Vaikka Ynnin poikia esiintyi alta puolet Pohjantähtien kuorolaisiin verrattuna, kaikuvat äänet, varsinkin Ave Mariassa sen verran, että luulisi kirkon peräpenkeissä istuneiden kuulleen laulun sanat.
Lähes koko konsertin ajan sekä solisteja että kuoroja säesti taitavasti vuonna 2013 perustettu vanhan ajan musiikin tyylisuuntaa edustava Barocco Boreale. Ei sovi kuitenkaan unohtaa soolo-osuuksien esittäjiä Virpi Räisästä (altto) sekä Jussi Juolaa (bassobaritoni), joiden tulkinnat eivät kyllä jättäneet ketään kylmäksi – paitsi ehkä itse yleisöarvioijan kädet.