Camilla Richardsson uurasti Kalevan kisojen päätöspäivänä harvinaisen yhdistelmän. Hän juoksi ensin 10 000 metrin juoksussa Suomen mestaruuden ennätysajallaan 33.43,53 ja sinnitteli sen jatkoksi kakkossijalle estejuoksussa. Esteissä hänen edelleen jäi vain olympiaedustaja Sandra Eriksson.
– Nyt riittää. Ei tee enää mieli radalle, Richardsson naureskeli toisen kilpailunsa jälkeen.
– Estefinaali sujui oikein hyvin, mutta kehossa ei ollut enää mitään, millä kiristää. Sen takia juoksin esteet vähän varmistellen.
Päivän ensimmäinen juoksu tuntui hankalammalta. Richardsson oli sopinut vauhdinjaosta Laura Mannisen kanssa, mutta kyyti alkoi tuntua ikävältä kympin puolivälin jälkeen.
– Minulla oli huono tuntemus matkavauhdista. Neljä kilometriä ennen maalia ajattelin, että hitto, miten kovaa juostaan, mutta sehän vaan tuli loppuun asti. Viimeisellä kierroksella tuntui, että olisin voinut mennä aiemmassa vaiheessa kovempaakin.
Estejuoksuun Richardsson ei laittanut kympin kilpailun jälkeen minkäänlaista tavoitetta.
– Juoksen ensin yhden kierroksen ja jatkan siitä kierroksen kerrallaan, Richardsson suunnitteli taktiikkaa energiapatukkaa mutustellen.
Rakkoja ja krampin oireita
Kympin muut mitalistit toipuivat vielä Amsterdamin EM-kisojen puolimaratonista. Manninen pysyi Richardssonin vauhdissa viimeiselle kierrokselle, Lamminen luopui kyydistä jo aiemmin.
– Juoksin kuten Camillan kanssa oli sovittu, Manninen kertoi.
– Minulla oli huonoja kokemuksia hellejuoksusta, mutta nyt pääsin siitä kammosta eroon. Kaikki sujui, kun käytin virkistävää vesisientä ja nautin runsaasti juomaa.
Mannisella oli kilpailussa vain pieni murhe.
– Tuli jalkaan rakko, Manninen kertoi naureskellen.
– Se johtui siitä, että käytän piikkareita niin harvoin. Only in special occasions, Manninen veikisteli.
Myös Lamminen lähti maantiepohjilla Kalevan kisoihin.
– Pohkeisiin tuli, Lamminen sanoi ja koukisti oikean käden kynsiään koukkuun.
– Ei se ole kramppi, mutta tuntui aika hankalalta.