Kirjoittaja kuuluu Kalevan
nuorten kirjoittajien ryhmään.
Nuoret halajavat maailmalle rinkka selässä. Usein suurin ongelma on kuitenkin raha ja kuinka paljon sitä tulisi varata mukaan. Arttu Nisu kävi kesällä 2004 reppumatkalla Euroopassa pikkuveljensä Pekan kanssa ja kertoo, ettei rahaa ihan hurjia määriä matkaan tarvita.
Pojat lähtivät matkaan sitä juuri suunnittelematta; päätös oli, että Berliini ja Pariisi on nähtävä. Mukaan pojat ottivat passin ja hammasharjan sekä lisäksi noin 500 euroa rahaa, josta 200 kansainvälisinä matkashekkeinä. Matka typistettiin kuitenkin tämän takia kahteen viikkoon, vaikka junalippu olisikin sallinut 22 päivän pörräämisen.
Villille suunnitelmalle
tyly loppu
Berliiniä Arttu Nisu kehuu vuolaasti. Pojat kävivät potkimassa muurinjämiä ja syömässä bratwurstia, kuten oikean turistin kuuluukin. Kummallisinta saksalaisissa Artun mielestä oli heidän jämptiytensä.
"Ennen tien ylittämistä saksalaiset odottivat kiltisti suojatien reunalla, että liikennevalojen punainen vaihtui vihreäksi. Siis silloinkin, kun autoja ei ollut lähimaillakaan", Arttu ihmettelee.
Veljeksillä oli myös villi suunnitelma matkustaa Itävaltaan tarkistamaan Hitlerin loma-asuntoa, Kotkanpesää. Bechtesgadeniin saavuttuaan, pojat totesivat, että asiaan tulisi palata aikuisena; paikka oli tupaten täynnä amerikkalaisturisteja ja sisäänpääsymaksukin kieppui hurjassa 30 eurossa. Arttu sanookin, että tällaiset yllätykset ja turhat reissut olisi vältetty suunnittelemalla matkaa hieman paremmin.
Yö taivasalla
pelotti poikia
Matka Pariisiin, reissun toiseen etappiin, oli kummallinen. Ranskan rajalla pojat törmäsivät kielimuuriin ja valitsivat junan, joka vaikutti menevän Pariisiin. Juna oli lähdössä vasta aamuyöstä, joten pojilla oli aikaa tutustua satukirjamaiseen kylään.
Yö oli tarkoitus viettää seisakkeella. Harmillisesti vastassa oli poliiseja, joilta sanankirjan vilkkaan käytön avulla saatiin selville, että asemalla oli nähty humalainen miehenköriläs, joka oli pelotellut paikallista tätiä ja tämän jälkeen hävinnyt puskiin.
Poliisit kehottivat poikia lähtemään hotelliin, mutta reppureissaajan ylpeys ei kuulemma antanut periksi. Siellä sitten pojat olivat, jossain päin Ranskan maaseutua, keskellä yötä, ja riskipetteri vaanimassa ruusupuskassa. Arttu myöntää puristaneensa yön aikana rystyset valkoisena monitoimityökalua odottaen millä hetkellä hyvänsä ruusupuskasta esiin hyppäävää paloittelusurmaajaa. Aamun mukana ilmestyi onneksi Pariisin junakin.
Matkaseuralaiseksi
tuttu ja turvallinen
Vaikka rahat olikin viimeistä senttiä myöten kulutettu loppuun, jäi matkasta hyvä maku suuhun.
Matkaseuran suhteen kannattaa olla valikoiva. Veljensä kanssa reissannut Arttu kehuu matkaseuraa, vaikka kotosalla tuleekin tapeltua. Arttu kehottaakin nuoria jättämään väliin uuden pelikonsolin hankkimisen ja valitsemaan matkustaminen.
"Jos et lähde nyt, et lähde koskaan."