Ohjaaja Lauri Harjolan esikoiselokuvassa Huostaanotto (1979) helsinkiläinen rantojen eläjä löytää arvoesineitä roskalaatikosta. Mies rientää hakemaan tyhjiä muovipusseja, kunnes hänet yllättäen revitään viranomaisten kyytiin. Hoitolaitoksen ikkunasta mies katsoo surumielisesti tehtaanpiippua ja ymmärtää yhteiskunnan sääntöjen kahlinneen hänen vapautensa.
Harjola opiskeli tuolloin Taideteollisessa korkeakoulussa. Punertavat kurssitoverit sauhuttelivat professoreiden johdolla ja syventyivät Vanhan kuppilassa Godardiin ja alkoholiin. Harjola, energinen nuori, pitkästyi. Hän halusi töihin, kuvaamaan, ohjaamaan. Hän hakeutui mainosalalle, lintsasi koulusta ja kuunteli kaikkien nälvintää.
Jo 15-vuotiaana Harjola oli löytänyt vakaumuksensa. Hän näki amerikkalaisen Don Siegelin filmaavan Helsingissä, kymmenien ihmisten ympäröimän hahmon kuvauspaikalla sikari toisessa, megafoni toisessa kädessään.
Harjola hylkäsi elokuvakoulun ja vaihtoi 1980-luvun puolivälissä nimeään. Viisi vuotta myöhemmin Renny Harlin oli maailman parhaiten palkattu elokuvaohjaaja. Tänään Renny Harlin täyttää 50 vuotta.
Lunta tupaan
Lumisten vuoristomaisemien toimintaelokuva Cliffhanger esitettiin Cannesin festivaalin gaalanäytöksessä vuonna 1993. Salintäysi yleisö taputti seisaaltaan. Ulkona tuhannet ihmiset odottivat elokuvan tekijöitä. Lumikone sadetti toukokuussa.
-- Vierelläni kävelivät äitini, vaimoni ja Sylvester Stallone, joka kääntyi puoleeni ja sanoi, että muista tämä hetki, koska se ei tästä parane. En sitä silloin ymmärtänyt nuoruuden hybriksessä, mutta hän oli oikeassa. Olin urani huipulla.
Harlin häpesi rahattomana Suomeen palaamista ja raivasi 1980-luvulla tietään Yhdysvalloissa. Läpimurto tuli elokuvalla Painajainen Elm Streetillä 4. Sibeliuksen musiikkia viuhuvaan luotisateeseen yhdistänyt Die Hard 2 oli vuosikymmenen vaihteen kassamagneetti.
Harlin sai miljoonasopimuksia, jalkaansa kultaisen pallon.
Maailma ja pihamaat
Harlinin perhe muutti Helsingin Kulosaareen pojan ollessa neljävuotias.
-- Se oli nasta ympäristö, luontoa ja paljon leikkipaikkoja. Samassa rivitalossa asui kymmeniä lapsia. Aamusta iltaan harrastimme mielikuvitusleikkejä, joissa minä aina määritin, kuka tekee ja mitä. Cowboyta ja intiaaneja -- ja ihan uskomatonta draamaa väliin.
Hollywood löi leikkiin rajoituksia. Harlin halusi tehdä ihmissuhde-elokuvan, ja vaikka hän tuottikin palkitun Rambling Rosen, hän leimautui toimintaohjaajaksi. Eikä halunnut riskeerata uraansa.
-- Myönnän olleeni menestyksen ja menestyksen nälän vanki. Se on hieman kuin huumeriippuvuus. Taistelin vuosia niin lujaa päästäkseni johonkin kahvaan kiinni. En palvo rahaa. Kuitenkin ihmisen on aina vaikea luopua saavuttamistaan työskentelyoloista ja elintasosta.
Harlin tunnetaan ohjaajana, joka osaa tehdä huonostakin käsikirjoituksesta menestyselokuvan. Hän rakastaa kuvauspaikalla olemista enemmän kuin mitään, eikä illan tullessa malta odottaa seuraavan kuvauspäivän aamua.
Viime kuukaudet Harlin on viettänyt Suomessa valmistelemassa elokuvaa Mannerheimista. Entäs nyt?
-- Lähden Los Angelesiin poikani luokse. Palaan Suomeen, kun tuottajat ovat saaneet budjetin kasaan. Jos se ei tapahdu heti, Amerikasta löytyy kyllä töitä.