Remu Aaltonen on keikkaillut jo neljäkymmentä vuotta, eikä vieläkään suostu väistymään valtaistuimelta. Vasta julkaistu Ganes-valokuvakirja ja ensi syksyn Ganes-elokuva pitävät Aaltosen otsikoissa. Viikonloppuna Hurriganesinsa kanssa pohjoisessa keikkaileva päällikkö kertoo, mikä pitää miehen liikkeessä.
Helsingin Kruununhaassa sijaitseva Meritullinkatu on auraamatta. Ympäröivät kivitalot huokuvat arvokkuutta ja mennyttä aikaa. Ovessa lukee Hyvinvointikeskus. On hiljaista. Perähuoneesta kuuluu kiivasta puhetta, kun taiteilija Aaltonen ryöpyttää. Mies makaa hierontapöydällä ja puhuu taukoamatta. Hieroja Jaakko Sinkko on juuri käsittelemässä rumpalin pohkeita. Remu kiroilee syyksi vetoisaa keikka-autoa.
Puhelin lattialla herää ja soi mainoksista tuttua melodiaa.
"Haloo! Mä oon tänään täällä. Tuun. Toi Jaakko varmaan pari tuntii kuristaa mua. Löydänhän mä sinne. Joo, moi."
Puhelu on lyhyt ja ytimekäs niin kuin mieskin.
"Velhot soittaa. Tää on Suomen kovin ennustaja tää gimma. Tiätsä?"
Värikäs intialainen kangas koristaa tilaa. Se on Remun tuoma, ja siinä sininen Krishna istuu punaisilla tyynyillä.
"Aina kun jotain tärkeää tapahtuu punainen ja sininen ovat läsnä", selittää Remu.
Keskustelu rönsyilee numerologiasta kiinalaiseen lääketieteeseen ja siitä uuden Ganes-elokuvan traileriin. Se on tehnyt mieheen vaikutuksen.
"Tiätsä mitä toi Ganes tarkoittaa?" kysyy Remu ja vastaa itse: "Se on Intiassa kaikkein ylin jumala. Tommoset jutut vaikuttaa kaikkeen."
Syksyllä ensi-iltansa saava JP Siilin ohjaama elokuva on jo nyt ollut julkisuudessa kun Remu ei hyväksynyt käsikirjoitusta. Viihteellinen elokuva saa olla, mutta rikollisen rooliin hän ei suostu.
"Määrättyjä juttuja voidaan korostaa, mutta kyllä totuudessa täytyy pysyä. Mutsi sanoi mulle pikkujätkänä että tee mitä vaan mutta älä varasta, ja kyllä mäkin nyt jotain kunnioitan", mies tulistuu.
Remu puhuu kuten soittaa, hengästyttävästi. Nopeaa tykitystä hän aksentoi nasevilla sanavalinnoilla. Väliin mies heittää hörähdyksen kuin sarjan virveliin.
Tyylistään tarkka Remu on vanhan koulukunnan miehiä. Puku ja isot kultaiset sormukset ovat Remun tavaramerkki. Nykyistä pipotyyliä hän ei ymmärrä.
"Pikkujätkänä tsiigasin kun torimummoilla oli tämmöset sormettomat villahanskat. Näillä nykyajan räkänokilla on samanlaiset. Onkse tyylikästä?"
Bändikaverit Albert Järvinen ja Cisse Häkkinen kuolivat 90-luvun taitteessa kostean elämäntyylinsä takia.
"Se on tää kulttuuri. Monet ei mee lavalle ilman tinneriä", sanoo mies vakavana.
Pistäväkatseinen Remu ei viinaa ole tarvinnut. 59-vuotias äijä on jäntevä kuin jäniskoira.
"Ihmiset kysyy miten mä oon niin hyvässä kunnossa. En mä oo. Mä en pystynyt soittaan yhdessä vaiheessa. Koiravaljakko-onnettomuus kymmenen vuotta sitten meinasi viedä liikuntakyvyn," Remu kertoo.
Remu & Hurriganesin kitaristina ollut Jukka Orma on nyt vaihtunut Nipa Niilolaan. Basistina jatkaa Mikko Löytty.
"Ormalla on niin paljon omia juttuja. Hiton taitava se on, mutta se ei oo rytinäjätkä. Mut tää liuhuletti, sieltä tulee", hehkuttaa Remu Niilolaa, joka tunnetaan mm. Harri Marstion kitaristina.
Uuden levyn on tarkoitus ilmestyä syksyllä elokuvan kanssa.
Eläkeikää kolkutteleva Remu jaksaa keikkailla monen ihmetykseksi.
"Toiset on luotuja kulkemaan. Kyllä keikat aina himaolot voittaa", Remu selventää.
Remu & Hurriganes esiintyy tänään torstaina 1. helmikuuta Rovaniemen Onnelassa, perjantaina Levillä Hullu poro -areenalla ja lauantaina Tornion Umpitunnelissa.