Åbo Allmännä Tidning julkaisi 30.1.1817 ilmoituksen, jossa tiedotettiin laskiaismarkkinoiden hevoskilpailuista Aurajoen jäällä Turussa. Taitavia ajajia kutsuttiin elvyttämään muinaisaikoihin periytyvää huvia, kuten tekstissä todettiin. Ensimmäiset ravit Suomessa olivat siis viimeistään 200 vuotta sitten. Seuraavan kerran lehti ilmoitti raveista talvella 1824.
Säännöllisemmin 1850-luvulla raveja järjestettiin Kuopiossa. Johan Ludvig Snellmanin Maamiehen Ystävä -lehti kirjoitti jouluna 1850 hevoskilpa-ajoista. Kaupungin herrat olivat keränneet syksyn aikana rahaa palkinnoiksi niille, ”joiden hevoiset kilpa-ajossa ottaisivat voiton”.
Lehti jatkoi: ”Kiistan päiväksi määrättiin viimeinen lauvantai, jolloin täällä olevat koulut pantiin kiini; sillä silloin on tavallisesti muutenkin paljon väkeä kaupungissa; vaan vielä päälliseksi oli myös sanomia laitettu Kuopion liki tienoihin, että muka tietäisivät tulla parailla hevosillaan kaupunkiin.”
Rekiravit Kallavedellä järjestettiin viitenä talvena peräkkäin. Sen jälkeen hevosjuoksut jatkuivat aika ajoin myös Kuopion ulkopuolella maaseudulla.
Oulun Viikko-Sanomat julkaisi Kuopion kilpa-ajojen tulokset 7.2.1852. Alaviitteessä huomautettiin: ”Tietäähän lukiani tiimassa eli hetkessä olevan 60 minuuttia ja minuutissa 60 sekuntia”.
Rautatie ei vielä yltänyt aikatauluineen Ouluun saakka, mutta rahvas tunsi jo ajanoton merkityksen. Taskukellosta tuli haluttu tuote, jota saattoi näytellä kuin uutta älypuhelinta nykyaikana.
Lehti uutisoi ohjastajien melskanneen meren jäällä Oulun joulumarkkinoilla 1853. ”Kapin-ajon” tilalle kaupungin virkamiehet järjestivät kahden vuoden päästä 1855 "oikeat juoksu-ajot”.
”Erään kaupungin miehen valkko juoksi vakaisemmasti, ennätti aina ensiksi määrään ja sai siis ensimmäisen palkinnon. Pohjan puolen hevoinen sai toisen. Tämä kilpa-ajo oli ensimmäinen, ja emme toivo sen siihen loppuvan, sillä kun ajajatkin tulevat tuntemaan tästä hyödyn; toivomme vasta nähtävän aivan hyviä juoksijoita kilpaisilla”, Oulun Viikko-Sanomat linjasi.
Venäjän valtio ryhtyi raviurheilun avulla edistämään hevosten jalostusta, kasvatusta ja hoitoa Suomen suurruhtinaskunnassa. Ensimmäiset valtionajot järjestettiin Hämeenlinnassa 1865.
Valtionajojen perinne jatkui läänien pääkaupungeissa Suomen itsenäisyyden ajalle vuoteen 1939 saakka. Hämeenlinnassa käytiin myös ensimmäiset Suuret Orikilpailut, joita pidetään vuodesta 1924 järjestettyjen Kuninkuusravien edeltäjinä.
Oulussa raveista tuli jokavuotiset tiettävästi vuodesta 1871 lähtien. Lehdet uutisoivat kilpa-ajoista nihkeästi. ”Aika lysti niille, joita lystää”, totesi Kaiku-lehti 1886.
Urheilu-termiä ei vielä 1800-luvulla tunnettu. Esimerkiksi Oulu-lehti käytti pääkirjoituksessaan sanoja ”sportti”, ”urheus”, ”ripeys” tai ”koetusajo”, kun se kommentoi ravikilpailuja.
Eino-Vakaa juoksi Suomea kartalle
Tukholman olympialaisten 1912 rinnakkaisohjelmaan kuului ravikilpailu, jossa suomalaiset ravurit, etunenässä Eino-Vakaa ylsivät lämminveristen hevosten vauhtiin. Lehdet uutisoivat suomalaisten hevosten kunnostautuneen.
Lauri ”Tahko” Pihkalan (1888-1981) mukaan 1890-luvulla alkanut suksiurheilu hyötyi hevosjuoksun historiasta.
Oulun hiihdot alkoivat 1889. Tervahiihdoksi 1955. Sitä pidetään maailman vanhimpana yhtäjaksoisesti järjestettynä hiihtokilpailuna.
Hiihtokisoja järjestettiin Suomessa aluksi ravikilpailujen mallien mukaan jäällä.
Tahko Pihkala kertoi olevansa taipuvainen epäilemään, että ”Oulun hiihtojen ynnä muiden lylynlykkiäisten 1890-luvulla nopeasti saavuttama suosia mahtoi hyvinkin olla verensiirtoa kilpa-ajoista, jotka 1860-luvulta lähtien olivat ruvenneet keräämään kansaa järvenjäille juhlimaan”, kuten hän totesi Suomen hiihdon vaiheista (Suomalainen Suomi 2/1948).
Suomehevonen täyttää tänä vuonna 110 vuotta. Ori Ukonpoika merkittiin ensimmäisenä kantakirjaan Iin Ellalassa Jakkilan talossa.
Lähde: Erkki Vettenniemi, Suomalaisen urheilun synty, Ravisportti 1800-luvulla ja sen vaikutus ihmiskilpailuihin. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008.